maanantai 26. joulukuuta 2016

First christmas

Tämä oli ensimmäinen joulu eronneena, lapsettomana ja uudesti pariutuneena. Aika paljon asioita.
Jouluaatto oli ihanan ihana.  Musta oli huippua viettää joulu aikuisessa seurassa vanhempien, siskon, sen poikaystävän, veljen ja veljenpojan kanssa. Mummopuolikin oli paikalla.
Syötiin hyvin ja juotiin hyvin. Juteltiin ja naurettiin.
Kuunneltiin Rod Stewrtia ja hetki sen jälkeen kun äiti haaveili laivan kannella kuutamossa Rodin tahteen tanssimisesta, niin MIES vetäisi mut käsivarsilleen ja tanssitti. Ja huom., ei ollut kuullut tuota mutsini haavetta.
Romantiikan rippunen.

Romantiikan rippunen oli myös mieheltä saatu kynsilakka saatetekstillä "kihlakynsilakka". Minulla kun on oudohko tapa lakata vasen nimetön eri värillä ja mies pitää sitä kihlakyntenä ja aina huomaa, jos unohdan tehdä sen.
Rakkauden kynsi siis.

Joulun alla sain joulutoivotukset, myös mieheltä, jonka kanssa oli ah niin ihana juupas eipäs-suhde. Sen alkamisesta on ihan kohta kaksi vuotta.  Tajusin juuri, että rakastin suhteen draamallisuutta. Se piti minut elossa. En ollut valmis mihinkään oikeaan, joten tuo sopi täydellisesti tilanteeseen. Sain itselleni itsetunnon ja sain erottua. Pitkään etsin korvaajaa on-off  suhteelle, mutta sellaista ei tullut vastaan.
Nyt mulla on oikea suhde, eikä mikään dramaattisen ihana kielletty suhde. Salaa kaipaan sitä draamaa. Olen älyttömän onnellinen nyt, mutta niin typerältä kuin tämä kuulostaakin, niin musta on hetkittäin outoa olla taas "tavallinen nainen". Draama ja Tinder-sähellykset piti olon pirteänä eikä mun tarvinnut näyttää itsestäni oikeaa tylsää minää.
Keittiöpsykologi ystäväni sanoi, että kun on kerran epäonnistunut, niin alkaa pelkäämään. Sitä itsensä paljastamista, Pelkää ettei riitä.  Ja se oli se entisen elämän helppous. Ei tarvinnut esitellä koko totuutta.

Jotenkin näin typerästi ja lapsellisesti mä osaan ajatella.
Siksikin on älyttömän outoa, että fiksu mies haluaa elää mun kanssa. Vaikka olen vain minä. Luokattoman uupunut ja tylsähkö juuri tällä hetkellä.

Tekisi mieleni  deletoida tuo ylläoleva roska, mutta jos mä haluan olla aito, niin kai mä sitten nämä typeryydet kerron täällä.

1 kommentti:

Elisa kirjoitti...

Aito ihana sinä. Puss