tiistai 3. syyskuuta 2013

Tommy girl

Huonot uutiset ensin. Mä jään taas yksinhuoltajaksi melkein viikoksi. Huoh! Perjantaista keskiviikkoon saan pyörittää rakasta pikkutalouttani yksin. Onneksi se on helppoa ja hauskaa ja ihanaa! Iltaisin saan katsoa Perhesiteitä dvd:ltä niin paljon kuin haluan ja.... No siinä ne hyvät puolet olikin.

Kaikki kynnelle kykenevät vaikka vohveleita paistamaan meille lauantaina!???

Palkinnoksi tulevasta uurastuksesta ostin itselleni Hilfigerin käsilaukun. Sitkeästi väitän, etten ole merkkifriikki, mutta joku tossa Hilfigerissä viehättää. (Ja hei, käytetty käsilaukku, halvalla kun sai jne.)
Nyt täytyy keksiä menoa, jossa saan laukkuani ulkoiluttaa.

Mun pitäis ulkoisesti muuttua enemmän Tommy girliksi. Mua syvästi ja rajattomasti huolestuttaa se, et mitään tuloksia ei ole tullut hienosta terveestä ja urheilullisesta elämästä huolimatta. Mun kropalla on taas joku vaihe päällä, mistä en mitään tajua. Syön liian vähän? Väärin? Liikun liikaa? Mitä ihmettä? En aio luovuttaa. Testaan ehkä proteiinipäivää. Eilen juuri luin, että jos paino jämähtää niin kannattaa yhtenä päivänä syödä vaan proteiineja niin jumitus loppuu.
Tämä liittyy Tommyyn siten, että oletteko nähneet paksujalkaisia Tommy girlejä?  (Onko nää jalat mun elämän pahin trauma, vaikuttaako siltä)

Mä jopa harkitsin hetken, että Fit farmin olisin aloittanut, mutta sit muistin, että mulle ei sovi yksikään dietti. Mun pitää luulla, että saan syödä mitä haluan, niin kykenen järkevään syömiseen. Ajatelkaa, maanantaina, häääpäivänä, mies osti meille punaviinipullon ja suklaata. Mä söin suklaasta kaksi riviä. Kaksi. EIhän sitä edes lasketa suklaansyömiseksi ja ihan varmana se ei estä mua laihtumasta. Mikä sitten? Ehkä musta tulis liian itserakas laihana ja unohtaisin hoitaa perheeni ja velvollisuuteni, kun vaan seisoisin peilin edessä. Saattaa olla että äiti maa tai joku paksuttaa mua ihan mun omaksi parhaaksi.

Niin!

3 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Tsemppiä "yksinhuoltajuuteen". Mä voisin kaupata sulle treffiseurauksi yhden töissäkäyvän isän, joka joutuu hoitamaan reilun viikon lapsiaan yksin. Teitä olisi mukava joukkio 2 aikuista ja 6 poikaa :)

Noh, mies tuskin kykenee poistumaan mihinkään talosta koko viikkona.

Mulla ei ole juuri sen kivempaa. Jos kuume laskee, niin pitäisi siirtää paksu ahteri kohti Afrikkaa. Mä toivon, että kuume vaan nousisi.

Mua paksuttaa salaherkut. Olen repsahtanut. Aion palata ruotuun, kunhan saa tämän vikan duunihomman hoidettua.

P kirjoitti...

Kepponen, mä niin näen sen, kun pakkaan lapset autoon, ajan teille ja sanon miehelles "terve, sä et tunne mua mut sun vaimo melkein tuntee. Me kokeillaan nyt jaettua vanhemmuutta, menetkö sä ekana baariin vai mä". Tai jotain tollasta :)

Afrikkaan? Mä niin yhtään en osaa kuvitella sun elämää. se kuulostaa niin hohdokkaalta (tiedän, ei se ole) Matkoja ja hotelleja ja miehiä jotka hoitaa lapset sillä aikaa. AAH!

Rva Kepponen kirjoitti...

Mies varmaan toteaisi, että eiköhän jaeta noi pojat johonkin puuharyhmiin ja tilata kaikille pitsaa. Tai eletään vaarallisesti ja avataan viinipullo. Nainen siivotkoon laatikot lopuksi roskikseen :)

Aika arkista puurtamista tämä mun työelämä useimiten on. Yritän vakuuttaa asiakasta, että juuri tähän hommaan kannattaa rahaa laittaa ja että tää toimii kuin unelma. Välillä menee pukeen, välillä narahdan kiinni jostain mikä pitäisi varmaan tietää, mutta en tiedä. Välillä asiakas antaa ymmärtää, että mun tuotevalikoima on ihan hanurista. Suurimmaksi osaksi duuni on loputonta sähköpostin purkamista ja puhelimessa puhumista. Välissä nuupahtaneena yritän keksiä jotain hienoja materiaaleja ja markkinaviestejä, jolla tätä voisi paremmin kaupata.

Mutta nyt ei oo parin vuoteen ollut kovin montaa tylsää päivää. Paljon olen nähnyt ihmisiä ja paikkoja. Mutta kun tämä myyntikampanja nyt tuohon Afrikan reissuun päättyy, suutelen Helsinki-Vantaata onnellisena. Enkä poistu mihinkään!