torstai 12. syyskuuta 2013

Ruokaa ja harrastuksia

Annan kannessa joku julistaa, että Facebook-kateus myrkyttää mielen. Voin kertoa et minä se en ole. Nyt mä kyllä kadehdin eli siis ihailen ihmisiä, jotka osaa olla luovia keittiössä (miksi mun tekee mieli jatkaa lausetta sanomalla "ja sängyssä") ja tehdä kädenkäänteessä jotain hyvää helposti. Juuri yhtenä päivän mykistyin, kun ystäväni pilkkoi sipulia, tuoreita herkkusieniä ja purkkista otettuja paahdettuja paprikoita, paistoi niitä hetken ja tarjoili paistetun kanan kanssa. Nam! Tänään aion apinoida tuota ruokaa ja toivoa, että maistuu matkoilta palanneelle siipallekin. POIKKEUSPÄIVÄ: ruokin lapset kohta eilisellä ruoalla ja minä ja mies syödään illalla, kahden. Saako avata tuliaispunkunkin?

Illasta tulee ensin haipakkainen. Vien junnun ensin parkouriin, käyn kirjastossa, haen junnun kaverin kotoa, junnun parkourista ja kuskaan pojat streetdance tunnille. Joka alkaa vartti parkourin loppumisen jälkeen....  Muistaako kukaan parin viikon takaista angstiani, kun en "anna" lapseni harrastaa. No, harrastaa se. Se innostui kaverin myötä streetdancesta, jossa se oli ekaa kertaa viime viikolla. Oli muuten ainoana oppilaana paikalla... Tykkäs ihan hulluna, joten sen se nyt aloittaa painin lisäksi. Tälle päivälle sattui vaan kaverin parkourin kaverikerta. Junnu sanoi et haluaa mennä ja aikoo jaksaa "kunhan vaan syön kunnolla ensin".
 Eli kun lapsi itse innostuu jostain, kuskaan ja maksan mielelläni. Odotan vaan omaa innostumista, en tyrkytä.
Mutta niin suloisen suloinen tanssiharrastus. Opekin sellainen nuori kundi, joka ihan varmaan on osallistunut Danceen.

Illan kun ajelen ees taas olen varmaan taas kaikkeni antanut. Kuten eilen. Eilen oli superimportant stadikeikka heti aamusta. Kuten arvata saattaa herätys ei toiminut. Herättiin 20 minsaa ennen kuin piti lähteä. Herätin muksut, sanoin et vaatteet ja aamiainen HOP, työnsin koiran ulos aamiaisen kanssa ja hätäisesti söin yhden jugurtin itsekin. Ei kahvia.... Ulkona ovesta olimme kaikki neljä puoli 8, kuten pitikin. Kukaan ei kiukutellut.

Mutta olisittepa nähneet tämän aamun. Mä HUUSIN JA KIRUIN itkukurkussa. Isä tullut matkalta kotiin-aamut on persiistä. Yksi valittaa tuliaisesta, yksi ei halua pukea eikä syödä eikä mennä eskariin ja haluaa leikkiä ja ja ja kello tikittää ja mentävä olis. Pinna paloi. Sain sit ip pyydellä kaikilta anteeksi. Olin vaan ainoa, joka koko juttua edes muisti enää.

Voin sanoa, et kaikkeni antanut olo oli...

Harmitus on kyllä yhdestä muustakin jutusta. Mun ja parin kamun piti mennä Koopia katsoon illalla baariin. Kamujen miehillä on työmeno. Se siitä Koop Arposesta. Epää. Olis ensimmäinen keikka jotakuinkin kymmeneen vuoteen...

Tämä oli kolmen pisteen postaus näemmä. Sorry!

Ei kommentteja: