maanantai 25. helmikuuta 2013

Kateissa?

Nyt se on tarttunut muhunkin. Blogistaniassa valloilla olevan bloggaajan identitettikriisi. Kuka mä olen, mistä mä kirjotan, kuka tätä lukee?
Olen analysoinut itseäni (joopa joo) ja huomannut et synkkänä en osaa/jaksa kirjoittaa, mutta ei juttu luista tyytyväisenäkään. Ikävystyn jos kirjoitan todellisen tilanteen eli "onpas ollut kamalan seesteistä ja mukavaa elämää. Lapset on kivoja ja koira on kiva ja urheilukin maistuu ja yllätyksekseni mahdun vanhoihin tosi pieniin housuihin". Kuka tollasta jaksaa lukea, kun en sellaista jaksa edes kirjoittaa?

Mut oikeasti, mä mahdun vanhoihin farkkuihin, jotka viime sovituksella juuttui jo polviin kiinni. Outoa siinä on se, etten ole laihtunut, en itse huomaa eroa, silti housut lähes sujahti jalkaan. (No ei sujahtanut. Rintalasta muljahti kipeästi, kun kiskoin housuja niin voimalla ja sisulla.)
Näen itseni siis todella paljon suurempana kuin todellisuus on. Kaveri pakotti mut sovittamaan omaa paitaansa, kokoa M, sellainen pieni pellavainen, ei missään tapauksessa venyvä tai joustava. Luulin etten mahdu, mutta mahduin. Hyvin.
Kotona sitten katselin päälläni uudehkoa hankintaani. Pinkkiä villatakkia. Tajusin et saattaisin mahtua sen sisään kaksikin kertaa. Ostankohan mä hieman liian suuria paitoja itselleni?
No tästä heräsi sitten aikamoinen liikunta ja laihdutusinto. Eilen kävin koiran kanssa lenkillä kahdesti ja kaverin kanssa kerran. Tänään pääsin aamulla kiinteytysjumppaan. Niin niin kovasti toivon, et jatkossa pääsisin suht. säännöllisesti sinne jumpille. Kun aika usein aika menee muuhun.

Rakas murunen kuopukseni on taas liikuttanut mua ihan kauheasti. Lauantaina Putouksen jälkeen mainittiin et seuraavalla viikolla tulee Putous Unicef. Junnu alkoi saman tien itkemään, et taasko se paha ohjelma tulee missä kerrotaan niitä pahoja asioita. Se näki vuosi sitten ohjelmassa lapsia, joilla ei ole vanhempia vaan asuvat siltojen alla vailla ruokaa jne. Ryhdyin sitten Unicef lahjoittajaksikin, kun sekä keskimmäinen että nuorin itki ja käski.
Nyt junnu kysyi et koska me lahjoitetaan sinne rahaa, niin eikö ne enää asu siellä sillan alla. Rehellisesti sanoin, et valitettavasti niitä köyhiä niin paljon on, että jokunen siellä sillan alla taitaa majailla. Junnu sanoi, että meidän pitää mennä sinne ja pyytää niitä lapsia muuttamaan meidän perheeseen. Tästä ollaan nyt kolmatta päivää jo puhuttu ja joka päivä sama juttu "mennään kysymään haluisko jotkut niistä tulla meille asumaan". Sanoin tosiaan et niitä lapsia on nin paljon, et ei ne meille mahdu, niin heppu sanoi et pelastetaan sitten edes osa.
Byyhyy!
Mies oli hieman tylsä, kun se ei suostu. Mä niin näen itseni ja junnun matkaavan sinne ja kysyvän kutka tulee meille. Ja sitten iloisena suurentuneena perheenä tullaan tänne maalle :)

Mun täytyy hankkia suuren suuri talo ja tila ja sitten haen sinne lapsia ja pelastusta tarvitsevia koiria. Nyt olen niihin hylättyihin koiriinkin hurahtanut. Miten olen ollut niin sokea, etten tajunnut sellaisiakin olevan. Tai tajusin, mut ei se mua koskettanut...
Äiti Teresaksi tässä ollaan siis ryhtymässä, kunhan jumpalta ja kynsienlakkaukselta ehdin. Niin ja lehtien lukemiselta. Älkää siis liikoja musta luulko.

5 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

mä niin näen mielessäni sut keräilemässä lapsia maailmalta - niin kuin joku hamelnin pillipiipari ("tule meille vaan, meillä leivotaan...!) :D!

P kirjoitti...

Sulla noi musikaalit nyt mielessä pörrää. Toi ajatus on kyllä symppis :) Pullaa leipova lasten kerääjä.

Elisa kirjoitti...

Ai miten niin identiteettikriisejä blogeissa pukkaa, never heard ;) Tai ehkä joskus.

Puhutaan identiteettikriiseistä koko la ilta jooko, odotan jo innolla.
OOt ihku.

Anonyymi kirjoitti...

Hellо, I bеlievе your ωеb sіte
cоuld be having bгowseг compatibіlity ρroblemѕ.

Whеn I take a look at your website in Safaгi, it looks fine
but ωhеn opening in Ι.Е.
, it's got some overlapping issues. I simply wanted to provide you with a quick heads up! Aside from that, excellent site!

Also visit my website ... mouse click on www.prnewswire.com

Leonida kirjoitti...

Ai jaa identiteettikriisi?? No, se menee ohi. Mä ainakin tykkään sun tyylistä ja jutuista, oli ne sitten vuodatuksia tai suitsutuksia. :)

Ja luen aina kaikki, vaikka nytkin on ollut yli kahden viikon mittainen tauko blogimaailmassa ylipäänsä. Eli siis viiveellä, mutta aina luen. Ja nautin. :)