maanantai 4. maaliskuuta 2013

Opetus

Kun ottaa huomioon, että todellakin tiedostan ja tajuan tämän "sitä saa mitä mitä tilaa"-jutun, niin miksi sen mukaan eläminen on niin vaikeaa?
Olen pari viikkoa stressanut kohtuuttoman paljon rahan takia. Se on tyhmää ja säälittävää. Mä en stressaa rahasta siksi, että se olis loppu, vaan siksi, että sitä ei ole säästössä tarpeeksi. Välillä muistutin itseäni relaamaan, "kohta käy huonosti jos et usko, että kaikki selviää", mutta sit se taas unohtui. Ja kuinkas sitten kävikään. Sairastuin, jouduin saikulle ja tänään kelassa kuulin, että omavastuuaika on kymmenen päivää eli MINÄ menetän yhdeksän päivän palkan tosta noin vain. Plus saan tietysti sairaalaskut päälle. Kannattiko stressata rahan takia? EI.
Tänään olen hymyssä sun hokenut että kaikki selviää, töitä tulee, palkka juoksee, menot pienenee jne. Arvatkaa mitä tapahtui? Voitin Ässä-arvalla 30 euroa.

Oliko tällä tarinalla opetus?

Saikkua mulle tuli siitä, että yllätyksekseni pääsin leikkaukseen perjantaina. Torstaina mulla särki aamusta asti vatsaa ja selkää ja lopulta kahden aikaan ip soitin miehelle, et voisko hän tulla kotiin, että pääsen lääkäriin. Menin päivystykseen, missä mut passitettiin heti sänkyyn makaamaan ja verikokeisiin. Epäilivät virtsakiviä, mutta halusivat lähettää mut sairaalaan ultraan. Siellä sit odottelin aika kauan, pääsin ultraan ja löytyi suuren suuri kysta mun jostain tuolta johtimista. Ei siitä sitten muuta kuin osastolle makailemaan. Arpoivat siinä aikansa leikkaavatko heti vai vasta aamulla. Lääkäri kymmenen aikaan illalla totes, että koska kyseessä ei ole NUORI nainen, jolta tarvitsisi munsarajoja säästellä, niin voi jättää aamuun. Kiitos kauniista sanoista. "Ei nuori nainen enää". Miten siitä voikin vielä tulla "paha" mieli? :)
Perjantai meni sitten leikkauksessa ja nukkumisessa. Vanhemmat kävi moikkamassa mua illalla ja muisteli käyneensä samalla osastolla samaan aikaan tasan kuusi vuotta aiemmin. Joo, vietin junnun synttärit sairaassa.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin mulla oli kiva viikonloppu ja loppuviikko. Mä jotenkin nautin siellä sairaalassaolosta, KUN kyseessä on ns.pikkujuttu. Ihan kiva lepopaikka.
Aika normaalisti elän täällä jo. Jumppa ei ihan vielä ole ajankohtaista, mutta muuten ihan hyvä olo. Töihinkin soitin heti Kelassa käynnin jälkeen ja ilmoitin lopettavani sairasloman tähän, Saa työllistää jos töitä on. Kiitos!

Mutta taas olen saanut muistutuksen, että elämä on yllätyksellistä ja aika arvaamatonta. Nautitaan siitä!

8 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

no huh! Melkoista haipakkaa taas kerran. Onneksi oot kunnossa nyt!

P kirjoitti...

Joskus sattuu ja tapahtuu. Onnellinen olen et oli tällanen "Pikkujuttu". SIinä ultratessa hieman ahdisti kun hämmästelivät sitä suurta möykkyä.

Rva Kepponen kirjoitti...

Hyvä, että leikkaus sekä toipuminen menivtä hyvin.

Eihän sitä tosiaan tiedä, että mitä elämä milloinkin eteen heittää.

Tuula kirjoitti...

Onneksi leikkaus on ohi ja toipuminen käynnissä. Nyt vaan iisiä hengittelyä ♥ Ja mitä Kelaan tulee, niin enpä muista, että kertaakaan olisi tullut asioitua ko. laitoksen kanssa positiivisissa merkeissä tai mukavassa hengessä...

Tervehtymistä ja haleja!!

Eppu kirjoitti...

Voimia hankalaan tilanteeseen ja parantumiseen!

Itselläni on käynnissä päinvastainen prosessi; opettelen positiivisesta ajattelusta pois. Itselläni se sai sairaalloiset mittasuhteet. Siihen on tarvittu mm.terapiaa, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että uskallan myöntää olevani väsynyt ilman pelkoa siitä että taivas putoaa niskaan.

Onhan se hyvä nähdä asioista valoisat puolet, mutta niin on hyvä nähdä ne negatiivisetkin. Muuten näkee vain puoli totuutta. Valheessa eläminen ei kuitenkaan ole kenenkään tavoite. Itse uskon, että vaatii enemän rohkeutta pyrkiä rehellisyyteen kuin positiivisuuteen.

P kirjoitti...

Eppu, mä olen sun kanssa suht samaa mieltä. Musta pakotettu positiivisuus on ärsyttävää. Joskus tekee mieli sanoa joillekin "tosipositiivareille" et kyl tekin saatte joskus valittaa, ei se ole kiellettyä.
Mutta tämä omalla kohdalla oleva "rahakriisi" oli typerä. Turha lietsoa paniikkia jos edes pankkitili ei ole nollilla. Et jos stressais vasta kun aihetta on, eikä kerjäää lisävaikeuksia etukäteen huolehtimalla.

Elisa kirjoitti...

Sulle olisi haaste blogissani - haluan tietää outouksia susta ;)!

Leonida kirjoitti...

Ohhoh, mitä yllärinä tulikaan vastaan! Onneksi selvisit onnistuneella leikkauksella, ihan jopa vaikket olekaan enää sellainen "nuori nainen". ;)

Vähemmän leppoisampaa viikonloppua toivotellen...