Puuhaperjantai

 Mulle iski poikkeuksellinen puuska. Ei olekaan aikoihin ollut. 

Olin eilen naapurilla kylässä ja puhuin siitä, että vähän haluaisin kääntää olohuoneen ympäri, että olisi sohva  ikkunan edessä kuten muillakin naapureilla. (miksi mulla muuten on telkkari ikkunan edessä?) Mutta jos sohva oli siinä, niin mulla olisi suora näkymä eteiseen, joka on yksi mun pahimmista pommeista ihan aina. 

Näytin kuvaa Satu Koiviston instasta ja hekoteltiin että meidän molempien lipastoihin kyllä yksi lamppu hukkuisi. (Naapurinkin lipaston päällinen oli myös aika kiinnostava arkeologinen kaivaus.)

Aamulla juttelin ystäväni kanssa ja puhelun jälkeen olin jotenkin innoissani ja voimissani. Että oma elämä haltuun jne. 

Ensin kävin pari lipaston laatikkoa läpi ja hämmästelin kuinka monet hanskat meillä onkaan. Hoitolapsillekin on rukkasia sun muita tsiljoonat. Hyvä tietää. Sitten tyhjensin yhden turhan laatikon ja aloin käydä lipaston päällä olevaa paperivuorta läpi. Turhat roskiin ja tarpeelliset laatikkoon. Tuon hökötyksen vein pois, koska se kerää paperia hirmuisen epäesteettisesti. Tein kyllä löytöjä. Ihan tarpeellisia asioita oli näemmä tallessa. 

Tadaa. 

Olen naurettavan ylpeä itsestäni. 

Mutta ei siinä kaikki. Eteisen naulakossa oli takkien lisäksi lähes kymmenen mun paitaa, mekkoa, hupparia. Vein ne sinne minne kuuluu eli vaatehuoneeseen. 

Mun eteinen on hämmästyttävän tyhjä. 

Tämä ilahdutti niin paljon, että sit piti vähän vaihdella viherkasvien paikkoja ja kaivaa kynttilät esiin ja levitellä niitä ympäriinsä. 

Nyt mä vielä haluaisin löytää kivan pöytälampun ja laittaa sen tonne eteiseen. 

Eli vinkit: käy kylässä naapurissa ja puhu ystävän kanssa puhelimessa. 

(Niin tai vietä aikaa siskon kanssa ja matki sen puuhailua)