Luin vanhoja postauksia talvelta. Aiheena syömiset ja laihtuminen.
Kirjoitin: Mua motivoi tällä hetkellä vain ja ainoastaan vaatteet. Haluan et voin käyttää kivoja vaatteita.
(Ja olen trikoissa ja neuleissa kuten aina. Tänään olin ehkä tunnin farkuissa ja ääh, ei ollut kivaa. Ehkä haave on se, että farkut tuntuu kivalta taas.)
En ole mitenkään erikoisen paljoa pudottanut painoa talven jälkeen. Ehkä noin neljä kiloa. Mutta mä voin viettää aikaa farkuissa, jopa nukkua päiväunet farkut jalassa ilman että ahdistaa. Olen myös hankkinut parit uudet farkut. Löydän siis jo housuja, joka aina ollut mun kompastuskivi.
En ole tullut hoikaksi, enkä etenkään hyväkroppaiseksi, mutta vaatteissa näytän kivemmalta. Useimmiten silti olen trikoissa ja liian isoissa huppareissa, ettei kukaan vaan siis pääse huomaamaan että olen laihtunut.
Ja jännä, joko sitä ei kukaan huomaa tai sitten se on aihe, jota ei nykyään enää saa kommentoida. Veikkaan jälkimmäistä, tätä suuren poliittisen korrektiuden ja kehorauhan aikaa. Ne ystävät, jotka tietää mun proggiksesta toki koskaan mitään sanoo, mutta kukaan muu ei. Aika kiva juttu oikeasti tämä kehorauha.
(Yksi ystävä jota en ole nähnyt pitkään aikaan kysyi olenko laihtunut. "No siis todellakin olet, kyllähän sen on kuvistakin nähnyt. mutta kun ei sitä saa kysyä eikä edes huomata nykyään" :D )
Yksi mies, joka on ollut mun elämässä tsiljoona vuotta, on tästä kyllä ihana esimerkki. Sinä aikana kun olemme tunteneet, olen lihonut 25 kiloa ja nyt laihtunut 17 kiloa. Ja hän ei ole katsonut mua missään kohtaa eri tavalla, mitenkään, että huomaisin hänen huomanneen minun muutokseni. Ihan superia.
Painoa on edelleen liikaa tavallaan, mutta jos mä jään tähän, olen ihan tyytyväinen. Siis ihan oikeasti olen. Tärkeämpänä pidän sitä, että olen saanut pidettyä liikettä elämässä, että käsipainot on reilun vuoden pysyneet käytössä semi säännöllisesti. Olen ylpeänä huomannut, että mun käsivarressa on muotoa!!!
Viime viikolla sain kävelymaton. Naurakaa vaan. Yritän sillä täällä kävellä välillä, koska oikeille kävelyille en juuri pääse. Toistaiseksi maton paras puoli on se, ettei siitä voi tehdä vaaterekkiä kuten pyörästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti