Tokan kuvan taulu kuvastaa mun tämän hetken fiilistä. Mun on vaikea palauttaa mieleen, miksi joku kuukausi sitten kirjoitin tännekin että vihaan mun elämää. Ei mun elämässä juuri mikään ole muuttunut. Tai siis mikään. Piti oikein katsoa milloin olin tuon kirjoittanut. Vasta alle 2 kk sitten. Todellakaan ei ole mikään muuttunut. Hetken "työttömyys" oli silloinkin ohi, remppa oli ohi, samat lapsetkin vielä talossa. Että mikä ihme ilmiö ihmisessä ajoittain tapahtuu?
(Miniäni on samalla luonteella varustettu ja hänkin osaa olla dramaattinen. Hän oli seurustelun alussa hämmentynyt, kun poikani ei ollut moksiskaan näistä "kohtauksista" , mutta "Sitten mä tutustuin suhun ja tajusin että se on vaan tottunut dramatiikkaan.". Nauroin katketakseni. Kyllä, mun pojat ei hetkahda jos nainen on kuin tuuliviiri välillä. )
Aion nyt nauttia tästä, kun elämä tuntuu kivalta tai ei ainakaan kamalalta.
Kolmannessa kuvassa on mun lounas tai välipala. Turkkilaista jugurttia ja appelsiini paloiteltuna. Täyttää enemmän kuin mun munakas. Joitain muitakin vahinkomuutoksia olen tehnyt syömisiin ja paino piiiiiitkästä aikaa heilahtanut ihan vähän alemmas. Ja ihan vähällä tarkoitan 1,5 kiloa. ELi todella vähän, mutta koska tällaista ei ole tapahtunut vuosiin (no melkein tosi moneen), niin ilahdun tästäkin.
Ystäväni vinkkasi pari viikkoa sitten saamansa neuvon "Mene matolle", jossa tarkoitus on mennä jumppamatolle joka päivä ja katsoa mitä sitten tapahtuu. ET joskus tekee vähän jotain, joskus paljon ja joskus vain makaa, mutta et päivittäin sinne menee. Olen siitä asti joka päivä tehnyt kolmes suosikkiliikettä mun pilatesohjelmasta. En sen enempää, mutta ehkä joskus. Jotain iloa tästä on ollut. Olo on vähän vähemmän pökkelö. Jopa pään sisältä.
Tästä innostuneena olen kasannut viereeni kasan lehtiä, joita selailen ja etsin inspistä ihan mihin tahansa.
2 kommenttia:
Ihanaa kuulla, että elämästä löytyy positiivisempaa virettä <3
Aikamoisen flunssan jälkeen osaa itsekin taas hetken verran arvostaa tavallista arkea, jossa henki kulkee ja joka paikkaan ei satu ja voi vaikka tehdäkin jotain. Yritän pitää tästä fiiliksestä itsekin kiinni!
Positiivinen vire tuntui kyllä hyvältä etenkin jos se on ollut kateissa.
Flunssan jälkeenkin on kohtuu euforinen peruspäivästä yllättävän pitkäänkin välillä.
Lähetä kommentti