Welcome back

 Otsikossa toivotin itseni tervetulleeksi blogiini. Mä en ole lokakuun jälkeen kirjoittanut tai lukenut blogeja. On ollut jotenkin kauhean mälsä syksy. Ensin oli syyskuun vesivahinko, joka aiheitti ihan hirveää paniikkia. Sellaista "apua kuka maksaa, joudunko evakkoon, miten selviän kaikesta." Kun alkupaniikki häipyi saadessani teidon, että valtaosin taloyhtiö korjaa, rauhoituin. Sitten alkoikin odottelu, että joku tekisi jotain. Vasta joulukuussa alkoi remontti ja parissa viikossa se oli ohi, juuri jouluksi. Kaksi ja puoli kuukautta oltiin ilman toista vessaa ja toista makuuhuonetta eli taas pääsin hoitolasten huoneen lattialle nukkumaan. 

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. (Tästä kyllä taas suuri kiitos myös äidille ja siskolle, jotka innoissaan hankki materiaalit makkariin ja vessaan.)

Syksy oli myös todella työntäyteinen ilman lomaa ja elämä tuntui jotenkin ankealta. Kun vajoan ankeuteen, aina unohdan että jotakuinkin joka päivä näen ystäviä ja kuitenkin nauran ja sen sellaista. 

Marraskuussa alkoi sitten työstressi. Koska ei ollut hoitolapsia, alkoi ahdistamaan taas ihan tosissaan. Kuusi viikkoa olin ilman töitä ja se ei ollut hauskaa. Ja kun ei ole töitä, musta tulee flegu ja lähinnä lojun sohvalla. Ärsyttävää on myös se, että kerrankin olisi vapaata, mutta ei todellakaan rahaa tehdä sillä vapaalla mitään. Ja mun vapaus on myös puhelimen kanssa naimisissaoloa kuitenkin, että kovin kauas ei voi karata. Olin siis sohvalla, 

Mun fleguiluun liitty vahvasti myös se, että lakkaan tekemästä ruokaa. Kaikki ruokaan liittyvä ärsyttää. (Paitsi se mun oma iltaruoka. Tietysti.) Tämä ruoanlaitto lakko, joka mulla on myös loma aikoina on myös siitä hyödyllinen, että teini on alkanut huolehtia omista ruoistaan enempi. Hän ja tyttis siis. Ne syö kana tai tonnikalasalaattia plus nugetteja ja pakastepitsaa. Pari kertaa tehneet tik tok ruokaa Turkkilaista pastaa, joka on kyllä hyvää, 

Jos jotain hyvää haluaa syksyn paniikista löytää, niin sen, että alkoipa taas talousasiat kiinnostaa entistä enemmän. Mietin, jos olisi tammikuun ostoslakossa kokonaan. Ikäänkuin nyt muutenkaan olisin aikoihin ollut shoppailija.  Mutta paniikin aikana katselin tavaroita täällä ja voihkin että TUONKIN olen ostanut. Miksi? Haluan eroon kaikesta turhasta ostelusta. 

Olen ostanut kaksi hyvää asiaa eli vaatetta. Kaikon ihanat siistit housut ja track pantsit. Ensimmäiset housut ikinä, jotka istuu mun päällä suht hyvin. Laatu todellakin kohdillaan ja hintaa niin reilusti, että joka välissä ei voi ostaa lisää, mutta ehdottomasti valmis maksamaan laadusta. Tämä uusi minä. 

Tämä uusi minä alkoi myös pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa vuoden vaihteessa. Pitää oikeasti keskittyä elämän hyviin asioihin. Olen ollut kyllä kovin ankea. 

Mutta täältä mä nousen.