Pakko aloittaa hauskimmalla iloisella jutulla. Yöllä heräsin johonkin ja kurkkasin aikaa kännykästä. Huomasin saapuneen instaviestin. Viestissä luki "Heii, sie oot söpöliini". Perässä hymiöitä. Erikoista tässä oli se, että viesti oli oikealta ihmiseltä, eikä varsinkaan ulkomaalaiselta sotilaalta tai lääkäriltä. HAUSKAA tässä oli se, että viestin lähettäjä oli profiilinsa kertomana 25-vuotias. Mulla menee siis kovin hyvin :D (Tämä innoitti taas lotraamaan seerumien ja ja rasvojen kanssa, koska haluan jatkossakin olla söpöliini)
Muu iloinen juttu on se, että esikoinen soitti eilen. Kertoi saaneensa tukun kutsuja työhaastatteluihin, mikä on supermahtavaa.
Sit puhuttiin tulevasta liikkumiskiellosta. Sanoin etten aio hyväksyä sitä, ettei muka nähdä toisiamme ennen toukokuun puol väliä. Esikoinen ei suostu siihen myöskään ja tyttöystävä vieressä kommentoi, että ei kyllä onnistu. Sniif, ne haluaa nähdä mua. (Sadannen kerran sanon, että kotoa muuton jälkeen en nähnyt vanhempiani puoleen vuoteen, koska en malttanut poistua kotoa. Olinpa kamala ihminen.)
Aion siis jatkossa ajaa hakemaan heidän tänne ja rikon räikeästi lakia. Ilmiantakaa mut, tai mieluiten älkää.
Kotona asuvan nuoren kanssa sujuu hyvin. Ei me kyllä hirveästi täälläkään törmäillä, mutta kun kohdataan, jutellaan hyväntuulisesti.
Eilen olin kylässä poikien toisessa kodissa. Siellä kuulin, että nuorin teini on ollut hyväntuulinen, koska ei tarvitse empatiseerata isompaa teiniä ja olla "koko ajan" pahalla tuulella. Keskimmäinen ei ole syönyt perheen kanssa keittiössä* ja sen takia kuopuskaan ei ole, mutta nyt on keittiössä päivällisellä pölisemässä. Kerroin tästä esikoiselle ja sekin sanoi että keskimmäinen on aina pahalla tuulella toisessa kodissaan. Eli kyllä, tänne muutto oli hyvä päätös. Toki on surullista, että tilanne on tuollainen. Mut saan olla iloinen että täällä on erilaista.
*Tästä tunnen morkkista. Me syötiin pitkään yhdessä päivällinen ja ilman kännyköitä. Sit mulla oli joku meluisa sotkeva taapero talossa ja keskimmäinen sai luvan syödä huoneessaan (se ei oikeasti kestä tollasta) ja nyt tilanne on livahtanut sellaiseksi, että teinit syö yleensä omissa huoneissaan. Mun on pakko muuttaa päivällinen taas perheen yhteiseksi hetkeksi, kun kuopus palaa tänne. Kun ei ole muita aikoja, jolloin syödään yhtä aikaa, kun kaikilla eri aikataulut. Esim keskimmäinen syö iltapalan, kun mä jo nukun.
4 kommenttia:
Hah meidän pojat vie lautasia monta kertaa viikossa omaan huoneeseen. Juu huono omatunto, mutta meilläkin on ruokailuajat hiukan eri.
Ihania juttuja siellä, erityisesti toi kotona oleva nuori <3!
Mahtavaa elämän menoa ja meininkiä - semmoista se on ja pitääkin olla <3 Mukavaa viikonloppua!
Ihanaa on tulla kutsutuksi söpöliiniksi :)
Mä olen hirveä kurinpitäjä illallisen suhteen. Meillä se pitää syödä pöydässä ja kännykät pysyy poissa. Yritän ylläpitää jonkinlaista keskusteluakin ruokapäydässä, vaihtelevalla menestyksellä :D Yleensä keskimmäinen ja Hra Kepponen osallistuvat.
Olen yrittänyt pakottaa perheen myöskin yhteiseen aamiaiseen viikonloppuisin. Hra Kepponen haluaa syödä tietokoneen äärellä ja uppoutua samalla nettilehtiin. Joten aika lailla yksikseni saan syödä aamiaisen. Joskus esikoinen istuu aamiaispöydässä. Keskusteluksi riittää, että tehdäänkö smoothieta ja mikä ruokaa on viikonloppuna :D
me syötiin yhteisiä aterioita tosi pitkään. Oikeastaan vasta viimeisen vuoden-parin aikana eri syistä olemme hajaantuneet aikatauluissamme. Nykyään mä luen aina aamiaisella kirjaa.
Pitäisi varmaan palautua takaisin yhteisiin ruokailuihin, sillä voisi olla merkitystä.
Lähetä kommentti