Onnellisuuspuuska

 Sunnuntaina muhun iski rauha ja onni. Ei tapahtunut mitään erityistä. Näin siskoa, luin hyviä ruokaohjeita, katsoin leffan. Yhtäkkiä tajusin että keveys ja onni laskeutui päälleni. Ettäs tiedätte.

Onnea lisää se, kuin älyttömän kivoja mun teinit on olleet. Ei ne ennenkään ollu kauheita, mutta nyt ne on superkivoja ja auttavaisia.

Esimerkkejä. Huusin yläkertaan, että tartten vähän jelppiä. KAKSI poikaa ryntää alas ja kysyy, et mitä apua.

Illalla kysyin kuopukselta voisko se viedä roskat. Vastas, että joo ja vei. Samantien. Vei roskat samantien.

Pojat myös kantaa kassit autosta ja laittaa kamat jääkaappiin pyytämättä. 

Kehun niitä vuolaasti ja ne ihmettelee että miksi, kun ne on pikkujuttuja. Kerroin että ne pikkujutut on oikeasti todella suuria juttuja.

Pakahdun rakkauteen.

Samaan aikaan toisaalla se elokuussa kotoa muuttanut esikoinen muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa uuteen kotiin. Muutto tapahtui ilman mun apua. Ne vaan muutti että huis. Olen niin kovin ylpeä heistä. Pakahdun rakkauteen.

Joku viikko sitten mainitsin lukeneeni siitä, että pariskuntien kannattais puhua raha-asioista ennen kuin lapsia on syntynyt ja käytännöt vakiintuneet (epäreiluiksi). Et voisko he miettiä hankkivansa yhteisen taloustilin, josta maksetaan vuokra ja sähkö ja ruoat. Nää hoiti homman about siltä istumalta ja ovat todenneet jutun hyväksi. Nyt ei tuu kriisiä kuka kävi kaupassa ja kuka maksoi ja miksi aina minä ja miksi taas ostit meikkejä tai elektroniikkaa. Kun on taloustili ja omat rahat, niin elämä selkeää. ( eikä siis ollut riitoja ennenkään, mutta tällä ne ennaltaehkäistään)

Taas pakahduin ylpeyteen ja rakkauteen!

Palaan muihin aiheisiin, kun on aikaa.