Se taisi olla elokuu, kun lopetin laihduttamisen tai sen ajattelun tai sen puutteesta kärsimisen. Sehän sai alkunsa kaverin "elämäntapamuutoksesta", joka mun silmiin oli joku natsismin muoto. "Söin juhlissa pelkkää porkkanaa".
Viikottain olen käynyt punnitsemassa itseni ja paino pysynyt prikulleen samana. Paitsi joulun tienoilla paino alkoi pudota. Tämä klassinen joulutarina: suklaata on niin paljon, ettei enää huvita syödä. Syön n neljä konvehtia viikossa. Miettikää!
Pari päivää sitten ostin suffelupuffilevyn, koska UUTUUS. Söin yhden rivin. Mä olen tolaltani.
Viime viikolla olin kipeä ja tajusin, että osaan sittenkin syödä intuitiivisesti kehoni tarpeita kuunnellen. Mun keho halusi kaurapuuroa joka päivä. Se ei halunnut kahvia vaan teetä. Se halusi appelsiinimehua. Se ei halunnut karkkia.
Kun kipeys meni ohi, keho halusi sipsejä. Hillitysti, ei ahmien. Oli varmaan suolan puutos edellisen viikon kevyestä syömisestä johtuen.
Mutta siis, koska en laihduta ja syön mitä haluan, laihduin joulun tienoilla ja jälkeen kolme kiloa. Tämä elämäntapamuuttuja ystävä lihoi joulukuussa lähes neljä kiloa, kun hieman hölläsi "elämäntapamuutostaan".
Eli johtopäätös: kaikki rajoittaminen on pahasta. Jatkan siis valitsemallani linjalla.
Aamulla muuten väsäsin valmiiksi eilen vinkkaamani nuudeliporkkanasalaatin. Maistoin tehdessäni hieman. Ihan ok, mutta tajunta ei räjähtänyt. Veikkaan etteä kun lisään ne cashew-pähkinät niin maku paranee. Raporttia pukkaa kyllä.
Tajusin kyllä senkin, että se on kovin hiilarinen ruoka vailla protskua. Pitääköhän tehdä munakas kylkeen?
Ostin aineet myös niihin kikhernetahnaleipiin. Pakko varmaan kutsua joku syömään, että olisi pointtia tehdä iso satsi. Äsken soitin lounaalle naapurikadun etätyöystävän, mutta hän oli kiinni palavereissa. Eli lounasseurana kirja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti