No joo, lähinnä ruokaviikko. Olin aamulla hurjan reipas ja kävin Prismassa ostoksilla poikaviikon alun kunniaksi. Ostin neljän päivän päivälliset, plus lounasjuttuja, kasviksia, jugurttia, kolmea leipää, kolmea leivänpäällistä. Niin ja munia, kahvia ja banskuja. Hinnaksi tuli 78 euroa. Sehän on oikeasti aika vähän. Meitä kun on seitsemän syöjää sentään. Aion yrittää olla menemättä kauppaan ennen perjantaita. Paitsi maitoa saan ostaa.
Syödään taas niin perusjuttuja et ihan itkettää. Jauhelihakastiketta, chili con carnea, carbonaraa ja tandoorikanaa. (syödäänkö meillä ikinä muuta)
Tänään leivon ekat joulutortut. Matkin esikoista, ja teen nutella-torttuja. Kävin perjantaina ex tempore kylässä esikoisella ja ilahduin kuoliaaksi, kun hän oli leiponut.
Eilen ilahduin kuoliaaksi siitä, kun keskimmäinen ja kuopus oli isällään keskenään ja tekivät pelmeneitä. Ne oli tehnyt 78 pelmeniä. Hirvee duuni vääntää tollasia. Pakko ihailla. Niitä ne sit söi iltaruoaksi ja iltapalaksi ja aamiaiseksi. Hassut ihanat pojat. Ne on viitseliäämpiä kuin minä.
Ootteko te ihmiset miettineet jo joulua? Mä olen ajatellut etten jouluaattoa ja päivää noteeraa ollenkaan, mä juhlin vasta tapaninpäivänä, kun pojat on mulla. Pitäis jotain ruokajuttuja pohtia. Lahjoja pitäis miettiä myös. Se on vähän triplakääk. Vaikeita noi lahjat. Yhdet hyvät lahjat olen hankkinut, mutta eihän se riitä. Kohtuus ei ole hyvästä.
Mä olen vähän tolaltani kun kävi ilmi, ettei mulla ole "joululomaa". Mun toinen hoitomuksu on mulla joulunkin. Tavallaan jees ja tavallaan ei sit yhtään jees. Missä on mun joulurauha? Tässä kohtaa vuotta alan muutenkin kaivata LOMAA ihan hirveästi.
Mistä tuli mieleen, että yksi ärsyttävä tyyppi "huolestui" mun väsymyksestä ja sanoi ettei työllä pidä itseään tappaa. Totesin etten tapakaan, mutta fakta on että töitä on tehtävä että saa perheen elätettyä. Se jotenkin typerästi kommentoi että ei kukaan määräänsä enempää jaksa ja ihmisraunio ei pysty ketään elättämään.
Hv vaan kuule. Mä en ole ihmisraunio ensinnäkään. Toisekseen mua vituttaa kun joku joka ei ole yksinhuoltaja hölöttää tollasta. Mulla on perhe elätettävänä. Piste. Ja hiton iso asuntolaina. En aio raunioitua, kiitos kysymästä. Ei mulla ole sellaiseen aikaa.
(Ja mä oon väsynyt siksi, etten nuku kauhean hyvin riittävän usein. Ja toki väsyttää olla aina saatavilla. Mutta lähinnä olen pienten lasten äiti, eli sillä lailla väsynyt)
3 kommenttia:
Hei hyvin sä vedät joka tapauksessa ja- karavaani kulkee, koirat haukkuu jne.. Muiskua <3
komppaan Tarua; hyvin sä vedät!
Ja ruokaviikko ON pakahduttavan kiinnostava. Mä ostin muutamalle päivälle sapuskaa, lähinnä kolmelle ihmiselle ja meni yli satanen. Ei kovin taloudellista. Tosin mun ongelmanuoreni ei syö oikeastaan mitään, paitsi todella hintavia ruokia, niin että on ostettava sitten niitä.
On kyllä taatusti tyhmää suunnitella joulua tolta pohjalta: ettei ole omaa joulurauhaa.
Mä kaipaan sitä - siis joulurauhaa, tai mitä vaan rauhaa - aivan älyttömästi. Jos terveinä pysytään, ei ole rauhasta tietoakaan. Enkä tietenkään toivo että sairastellaan. Niin että oon vähän kahden tulen välissä joulun suhteen. Haluaisin vetelehtiä pyjamassa ja syödä karkkeja. Tiedän etten oikeasti pystyisi kumpaankaan. Mutta saa kai sitä haluta?
Meillä pojat eivät pysty sanomaan yhtään järjellistä joululahjatoivetta. Toki listalla on PC pelaamista varten ja pleikka 5 ja kumpaakaan ei ole tulossa. Ajattelin ihan tyynesti, että ostan hupparit jokaiselle ja laitetaan kuoreen vähän rahaa. Sitten vielä joulusuklaat ja sillä mennään.
Muutenhan joulu on vähän stressaava, kun kaksi isoisääkin pitäisi jotenkin jouluttaa. Molemmat ovat riskiryhmää ja korona hankaloittaa suunnitelmia.
Lähetä kommentti