Kaksi kuukautta sitten ystäväni selosti elämäntapamuutoksestaan. Aihe oli kiva ja kiinnostava, mutta sai aikaan oivalluksen. Mä en aio laihduttaa, enkä aio PÄÄTTÄÄ tehdä elämäntapamuutostakaan. Laihduttaminen ei laihduta, pysyvästi, ja elämäntapamuutokseni ei ole koskaan onnistuneet pitkällä juoksulla. Mä olen LUULLUT, että nyt se tapahtui, nyt onnistuin, ja tällä tavalla voin elää lopun elämää. Mutta hahahah, en voinutkaan. Mä olen jossain vaiheessa antanut pirulle pikkusormen eli syönyt suklaata jokusen kerran ja sitten se vain on jäänyt päälle. Morkkis ollut valtava.
No, mitä tapahtui kun lopetin laihduttamisen tai syömisten pähkimisen, herkuttelusta syyllistymisen? Ei mitään. Mun syömiset on ennallaan ja painokin pysynyt grammalleen samana.
Elämäntapamuutoksen tehnyt ystävä sen sijaan syyllistyy, jos syö jotain väärää, plus angstaan kun paino junnaa tai on noussut muutaman sata grammaa. Hän on myös käynyt ystävän viisikymppisillä ja syönyt pelkkää porkkanaa. Siis mitä hittoa? Jos tekee elämäntapamuutoksen, eikö elämässä saa enää syödä juhlissa mitään?
Olen siis tehnyt oikean päätöksen.
Olenko itseeni tyytyväinen? En tietenkään. Poden ikuista jalka- ja vaatekriisiä. Mutta uskonko että laihduttaminen auttais? En. Hirmu simppeliä oikeastaan.
Jäikö mulla nyt sit energiaa johonkin tärkeämpään? Ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti