Mä oon ennenkin huomannut, että tiukoissa paikoissa olen varsin cool. Sitä olen nytkin. Mä en kykene stressaamaan oikein mistään. NO okei, yöllä vahingossa valvoin ja tajusin, että saattaa pinna olla kireä jos sekä pojat että mies jäis kotiin. Mä olen tottunut omiin päiviini, en kaipaa tänne etenkään miestä etäilemään ja puuttumaan mun asioihin.
Mutta tähän asti kaikki sujunut kivasti. Etenkin junnu yllättänyt omatoimisuudellaan. Aamulla herää tekemään kaikki kouluhommat alta pois, kunnolla, ja loppupäivän ulkoilee ja lenkkeilee jne.
 Jopa keskimmäinen väkertää lukiohommia ihan säälliseen aikaan. Ylpeys!
 Esikoisella on tänään vika kirjoituspäivä ja sit onkin ongelma, että mitä sit?

Ristiäiset sujui sunnuntaina mainiosti. Kiittelin eksän nyksääkin kummikutsusta. Sanoin, ettei ihan jokainen kelpuuttais puolisonsa eksää kummiksi. Nyksä totesi tyynenä, että sehän onkin eksästä kiinni, ettei kaikilla ole tällaista ex-vaimoa.  Voiskohan ton saada huoneentauluksi?

Huraa, kirjoittaja tuli kotiin ja saan auton ja pääsen liesuun eli äitiä onnittelemaan!

Voikaa hyvin!

Jk. Olen aloittanut kotijumpan. Kuten myös junnu ja esikoinenkin. Tai ei ne jumppaa, ne kotitreenaa.