Jos joku toivoi lopettamista

Niin nyt joutui kyllä pettymään. Mä olen täällä!

Mulla on ollut kettumainen talvi, tai ainakin marraskuu. Oli niin raskasta työn puolesta ja sit iski flunssa ja sit kun marraskuu loppui, niin nukuin viikon. Nyt viikkoon ei ole enää uni riittänyt puol seiskaa pidemmälle, eli olen kai nukkunut tarpeeksi.

Musta on tullut tylsä ja vanha ja näköalaton. Ponnistelemalla ei löydy innostuksen kohdetta, mutta salaa yritän kuikuilla jotain mistä kiinnostua.
Miehen tytön "puoliäitiviikko" alkoi eilen ja käytiin kävelyllä. Päätettiin kävellä nyt joka päivä ainakin kerran. Vanhastaan muistelen, että jos liikkuu, niin se ehkä ruokkii itseään. Sit haluaa liikkua enemmän ja ehkä sit löytyy joku innostus.

Esikoinen aikuistui, eli on jo kolmatta päivää aikuinen. Eilen se tuli hakemaa kamojaan 22.30 ja mies vitsaili, että heti kun aikuistui, niin riekutaan outoihin aikoihin ovella.

Esikoinen juhli päiväänsä lauantaina menemällä Tallinnaan mun miehen, veljen ja faijan kanssa. Yöpyivät kaupungissa ja kyllähän sen tietää mitä se tarkoitti. Ne joi alkoholia. Baareissa. Puhui miesten juttuja ja valitettavasti olen joitain juttuja kuullut ja toivon etten olisi. :D
Sitten ne päivä ja aamusaunoi hotellihuoneessa ja puhui niitä miesten juttuja.

Mun poika on siis nyt mies! (joka pari viikkoa sitten sanoi mulle ajotunnilla, että hänelle on käynyt kyllä tosi hyvä flaksi vanhempien suhteen)

Ainiin, sukujuhlittiinkin poikaa. Nauratti taas, että olis niin kiva kun paikalla olisi joku sosiologi tai kulttuuriantropologi tai ehkä astronautti, joka seurais lajin toimintaa oudoissa kokoonpanoissa.
Minä ja mies, mun eksä ja sen vaimo. mun äiti ja isä, mun bioisä ja sen vaimo. Nyt uutuutena paikalla oli myös tää mun puoltytär eli miehen tytär.
Ja toki sit eksän äiti ja veli vaimoineen.
Että oli siinä taas. Kaikki me onneksi ollaan kivoja ja hyvin käyttäytyviä. Ja miksi ei oltaisi.

Ainiin, olen myöhäisherännäinen Netflix sarjojen suhteen. The Crown. Kaikki siitä puhuu ja kaikki sen katsoo. Mua ei ole kiinnostanut. Mutta nyt kun olin semiyksin kotona viikonlopun, niin kaverin painostuksesta katsoin ekan jakson lauantai-iltana. Ja toisen. Sunnuntaina nousin 7.30 ja jatkoin sarjan katsomista. Katsoin viiteen. Puin päälle ja hain miehet satamasta.
Tää sarjakoukku on huikea parannus mun arkisille puuhailuille. Edellisen viikon pelasin pasianssia.

Mun pitäis tehdä jotain mun elämällä ja elämälle. (niin olen ollut työlapsia vailla pari viikkoa ja siksi aikaa vatvoa moisia juttuja)

Eli hei teille kaikille ja hyvää joulukuuta!!!