Kaikki muut hehkuttaa Uutta vuotta somessa ja on ihan että hiih ja iih ja ihanaa. Mulla on vaan kalvava olo, että elämä on ohi ja kaikki on paskaa ja ei ole mitään odotettavaa. Kyllä, elämässä on paljon hyvää, mutta ei mitään innostavaa. Että sillä mielellä uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen.
Mutta aloitetaan nyt silti niistä sympaattisista jutuista kirjoittaminen. Eilen illalla pojille syntyi pikkuveli, taas. Eksällä on nyt viisi poikaa, mulla siis ne kolme :D
Esikoinen on että ihanaa, katso nyt miten suloinen, kuopus on, että ihan jees ja onpa se pieni, keskimmäinen on että MÄ EN HALUNNUT enempää sisaruksia.
Sympaattisen hetken koin myös kun katsoin esikoisen kanssa Suomi Lovea. Kysyin että mikä olis hänen biisinsä siellä, jos sais valita. Vastaus tuli salamannopeasti; What I've done (Linkin park)
Kysyin että kehen se henkilöityy, kun mulle se biisi on meidän kahden biisi. Esikoinen sanoi, että "suhunhan se".
Kyynel. Esikoinen oli tokalla luokalla, kun se ihastui siihen biisiin kun autossa sitä kuultiin ja siitä lähtien se on kulkenut meidän mukana. Kymmenen vuotta.
Öö, mitäs muuta mukavaa olis ollut? On ollut hyviä hetkiä ja ajatuksia, mutta harmi kun niitä ei heti kirjaa ylös, kun niitä tulee.
Se on ilahduttanut myös kun miehen tyttären kanssa vietetty aikaa ja höpisty saunanlauteilla kahden. Saan raporttia miesjutuista ja sit nauretaan. 30 vuoden ikäero ei tunnu niillä hetkillä yhtään.
Vieläkin olen haaveillut harrastuksesta, mutta ei ole sellaista ilmaantunut. Jospa ensi vuosi olisi harrastamisen vuosi. Lupasin jo ryhtyä positiiviseksikin, mutta liika pinnistely uuvuttaa. Kun ei irtoa niin ei. Jospa nyt sit marisen niin että kyllästyn ja uin pintaan.
Mut hei, työt alkoi vihdoin ja työlapsukaiseni ovat ihania ja se on mahtavaa.
Ja niin, tapaninpäivänä Prismassa myytiin lohipaketteja hintaan 2e kilo. Nyt on pakastin täynnä kalaa ja voin toteuttaa taloudellista elämäntapaa ja kalansyöntiä samaan aikaan.
Hyvää Uutta vuotta kaikille! Saakaa mitä toivotte.
JA jakakaa vinkkinne miten nousta negatiivisuuden alhosta.
5 kommenttia:
Negatiivisuuden alhosta tipsit, koiralenkit, urheilu (no en mä), suklaa, hyvä ruoka, lukeminen, viini (kohtuudella), pienten ilojen suunnittelu <3
Muiskuja <3
Minä pysyn suurimmaksi osaksi poissa negatiivisuuden alhosta suunnittelemalla kivoja pieniä juttuja käyntiä jossakin uudessa museossa, kaverin kanssa kahvilla, jossain luontokohteessa tai suunnitelemalla pieniä kutsuja kotiini. Myöskin minun kuukauden uusi ruoka (tai edes joku ns parempi ruoka) on ollut kiva, tehdään yleensä Hra Kepposen kanssa yhdessä joku aivan uusi ruoka, katetaan pöytä nätisti ja saatetaan hakea vaarikin aterialle.
Ulkoilu auttaa.
Viimeinen oljenkorsi on matkasuunnittelu. Olen suunnitellut useita matkoja, jotka eivät ole edes toteutuneet. Mutta ihanan kutkuttavaa on valita, että jos lentäisin tuonne, niin mitä kaikkea mielenkiintoista sieltä voisikaan löytyä.
Hyvää uutta vuotta!
täytyykö sieltä negatiivisuudesta edes nousta? Blogimaailma tarvitsee vähän säröä myös <3
Eipä vainenkaan, itsensä takia on hyvä vähän hakea hyvää virettä.
Mulla yksinäinen ja yksityinen aamukahvi ja hyvä kirja (toteutuu kamalan harvoin), omat retket (toteutuu kamalan harvoin), yhteiset kahvit, ruokailut, retket, liikunta (toteutuu melkein ei-koskaan tällä hetkellä), kirjoittaminen.
Sä olet virkistävä ja aito, kiitos siitä! Toki oman olon vuoksi voi hakea positiivisuutta elämään, jos siltä tuntuu :)
Mulla varmaan se hetken yksinoleminen jossain kohtaa päivää on voimaa antava, vaikka autossa. Ja siihen vielä päälle täysiä hoilottaminen :)
Sit vaan ne pienet kivat asiat, joita koettaa keksiä ja mahduttaa päiviin.
Suklaa-punkkuretkuun mä meen aina; luulen, että ne auttaa, mutta pitkällä juoksulla ne taitaakin tehdä vaan hallaa...shit :)
Taru ja Rva Kepponen, vinkit on hyviä kyllä, mutta silloin kun mä olen murheen alhossa, niin en keksi mikä on sitä pientä kivaa :D No, alhossakin mä tykkään lukea lehtiä ja juoda kahvia. KArkki ja viini on nyt pannassa. Mut thank god, pahin alho loppui näemmä siksi kun avauduin siitä.
Marika, kiitos että saan täällä marista eikö tartte teeskennellä onnellista koko ajan :D Paskafiiliksissä karttelen muiden hiih elämä on ihanaa juttuja jokaisessa kanavassa. Ehkä kiva et multa saa vertaistukea kökköön eloon :D
Meidän pikku ilot on aika samiksia sun kanssa.
Helmi Nainen, Kivasti sanoit. Kiitos.
Mullakin on toi suklaapunkkujuttu, mutta ei enää. Jatkan lehti ja kahvilinjalla. Yritän keksiä aikaa liikunnalle edes vähän.
Lähetä kommentti