Remppa, ei muutto.

Heipä hei ja terveisiä kovin uusiutuneesta kodista. Viime viikolla ystis kävi täällä monena päivänä huiskimassa muutaman tunnin ja kylläpäs sai aikaan. Mun tehtävä oli vaan kantaa tavaraa ja tehdä kanasalaattia ja munakasta.

Poikien suuren suuri ja epäkäytännöllinen huone muokattiin uusiksi. Nyt yhdellä pojalla on tavallaan oma yksiö, kahdelle pojalle omat kirjoituspäydät (lue : pelipöytä) ja seinille hankittu  kaappeja (Ystävän neuvo: säilytystila seinälle, ei lattialle) ja seiniä maalattukin. Kaapit ja maalit tuo nokkela nainen löysi Torista ilmaiseksi. 

Vähän päivittelin poikien huoneen kaappimäärää, heillä kun ei mun luona juuri ole tavaraa. Vastaus oli se, että koska mun vaatehuone joutuu muokkauksen uhriksi myös, niin osa siellä olevista kamoista tulee poikien makkariin. Vaatehuoneen lakanat sain sinne jo siirtää. . 

 Mä en tarkkaan tiedä mitä ystävä suunnittelee, mutta puhuu walk in closetista MULLE ja jotenkin oudosti sinne tulee mun oma tilakin. En tiedä miten, mutta näin mulle kerrottiin. 

Mun hoitolasten huoneesta on jo otettu mitat, eli kohta sekin lienee parempi versio itsestään. 

Eteinenhän oli se varsinainen muutoskohde, joka taitaa jäädä viimeiseksi. Paitsi et muuttuihan sekin vähän. Tai siis paljon!

Niin kaikkien muutosten keskellä sain viime viikolla vihdoin töitäkin. Eli yhtenä iltana tuli lapsi taloon. Piiperö sopeutui hyvin siihen, et koko ajan joku täällä poras tai nakutteli. 

Toissa yönä tuli mies kotiin reissusta. Harmi, kun olin nukkumassa, koska jäi näkemättä ällistys, minkä muuttunut koti aiheutti. Oli kyllä olkkarissa potkinut jalkaa nojatuoliin, joka oli "väärässä" paikassa. Mutta siitäs sai, kantsiiko lähteä yksin reissuun. Koskaan ei tiedä mitä kotona sillä aikaa tapahtuu.

Viime viikko oli niin hauska ja haipakkainen, et nyt tämä KAIPAAMANI normi työarki tuntuu megatylsältä.
 Teen kaikkeni etten vajoa epämääräiseen slakuloon.
 Asiaa ei auta, et poikien kanssa typeriä yhteenottoja, jotka vie kaikki voimat. Eilen olin taas sitä mieltä, et heippa, muuttakaa isän luo. En osaa olla äiti näemmä.
 Tänään onneks uusi päivä ja äitiys sujuu hyvällä mielellä.

Tää on tätä!

Nyt kun on leikitty Remppaa vai muuttoa, niin olisko seuraava ohjelma Say yes to the dress ?