Toki voin lisätä, että paistettu Kreikasta tuodussa oliiviöljyssä. Lautasellani paistaa aurinko.
Vaikka en ole maailman fanaattisin matkailija, niin haaveilen isosti toukokuulle aiotusta Kreikanmatkasta.
Nähtäväksi jää onko se häämatka vai matka. Tärkeintä lämpö ja loma ja rauha.
Tällä hetkellä vähän angstituttaa. Ei mitään vakavaa. Osin todellista, osin hormonaalista ja osin vaan dramatiikkaa.
Mua hieman ahistaa uusperheys. Ahistaa sekin, että mä edelleen ja aina vaan koen ettei mulla ole annettavaa parisuhteessa. Ahistaa mun syyllistymisetaipumus. Eilen syyllistyin siitä, että mies on väsynyt ja kaipaa lomaa. Vasta tänään tajusin, ettei miehen yrittäjyys ja lomattomuus ole mun syy tai ansio.
Ahistaa, et mulla on paljon hommaa kotona ja arjessa, mutta miehellä ei. Mies vähän angstaa sitä et elämä on työ, päivällinen ja tv:n katsominen.
Mä ihan oikeasti välillä toivon et asuisin "yksin".
Saako valittaa tällaista? Saa kai.
Pari päivää sitten marisin tätä siskolle ja vahingossa itkin. Sit kyläilin toisella uusperheellisellä ystävällä ja molemmat vähän itkettiin.
Molemmilla sama angsti. Kun taloudessa on lähinnä "mun lapset", niin hommat ei vaan jakaannu tasaisesti. Mieskin totes yksi päivä et mä oon kiireisempi koska mulla on lapset.
No kun vähän sitten maristiin niin illalla oli kivaa ja hyvä olo kaikin puolin.
Mutta...
3 kommenttia:
Ehdottomasti pitää kertoa myös just noista ei niin ihanista ajatuksista! Tässä kun on kaikenlaista vaivihkaista ajatusta ajatellut ja seuraavat treffit on taas monipäiväiset niin tuntuu et melkein jo asuis yhdessä. Mut en kyllä vielä halua pitkään aikaan asua yhdessä just sen takia kun on kaikki lapset ja uusperheangstit
Mä kans vaan ihailen että asut yhdessä jonkun kaa tosta vaan, ilman koeaikaa. En pystyis. Mut sä oot ässä. Uskon, et aika auttaa....
Puolis, kyllä, ikävistäkin jutuista pitää puhua. Vaikka mä marinasta huolimatta asun miehen kanssa mielelläni, enkä nyt OIKEASTI kadu, niin toisaalta ajatus kahden kodin suhteesta on vieläkin vähä niinku ihanne. :D
Taru, on se outoa et näin helposti solahti asumaan yhdessä tosta vaan. Aika lyhyellä koejalla vielä. Mut yhdessäasumista ei voi harjoitella etukäteen. VAikka kuinka näkin toista asumatta yhdessä, niin totuus paljastuu vasta kun asuu samassa kodissa
Mullahan tavallaan ei ole mikään yllättänyt. Kuitenkaan. Helpommin mennyt kuin kuvitellut ja sehän ei ole yllätys et "olen suhteessa niin huono" omasta mielestäni. Siis riittämätön. JOku outo standardi mulla.
Lähetä kommentti