Naistenlehdestä löysin tämän Visa Koiso-Kanttilan viisauden. Se kyllä kirpaisi. Jos elämä on tylsää, niin voi erota ja saada muutoksen elämäänsä sen myötä.
Kyllä, näin on.
Mutta se klisee, ettei itsestään pääse eroon, on kyllä totta.
Jatkossa toivon löytäväni kirjoittamisen lahjan, joilla saisin tulevat muutoskaipuut hoidettua.
Entistä vahvemmin tajuan senkin, että onni löytyy itsestä eikä toisesta ihmisestä. Jos mä en viihdy itseni kanssa omassa elämässäni, niin sitä ei kukaan muu pysty korjaamaan kuin minä itse.
Viihdyn elämässäni, en sitä täällä nyt valita. Mä vaan tajuan, että IHAN oikeasti mun täytyy keksiä omia juttuja ja harrastuksia jne. että elämä pysyy vireänä. Ja sen myötä parisuhde.
Tänään aloitin uuden elämän. Uuden ahkeran elämän siis.
Olen leiponut sämpylöitä ja juuri nyt hellalla kiehuu porkkana-inkiväärikeitto. Testissä siis uusi ruoka!!! Inkiväärikin on mulle hyvin uusi juttu, eli en pysty sanomaan tykkäänkö illan terveyspöperöstä. Mutta jospa tällä saisi neljän viikon flunssan loppumaan.
Koska jaoin tässä nyt yhden ruokavinkin, niin voisiko rakas lukijakunta kertoa mitä teillä syödään tällä viikolla.
5 kommenttia:
Tämä oli niin viisasta että ajatuksella piti lukea useampaan kertaan.
Luin myöskin Koiso-Kanttilan ja vaimonsa haastattelun,
fiksuja ihmisiä. Erittäin
Itseään ei valitettavasti pääse pakoon. Just eilen (taas) tuskailin, että voisin kyllä välillä vaihtaa osia/elämää jonkun muun kanssa - että tää mun elämä nyt on jo niin nähty. Hieman ehkä mahtipontisen säälittävää kyllä...
Meillä syödään tällä viikolla ainakin lasagnea, mustaamakkaraa+perunamuusia ja hernekeittoa. Sitten loppuu taas mielikuvitus...
Itsestään ei tosiaankaan pääse eroon.
Eihän tämä keski-ikä ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Kroppa rapistuu, elämän suuret kuviot ovat suurimmalla osalla asettuneet omiin uomiinsa ja monesta tuntuu että elämällä ei ole mitään uutta tarjottavaa ja osalla myös siltä, että ei ole enää edes mitään tavoiteltavaa. Olen itsekin joskus tuskaillut, että tapahtuuko minulle enää mitään mielenkiintoista.
Aikani tuota ajatusta pyörittelen ja tulin siihen tulokseen, että en kaipaa mitään suuria mullistuksia. Sen sijaan haluaisin täyttää elämäni minulle merkityksellisillä ja iloa tuovilla pienemmillä jutuilla. Olenkin löytänyt niitä tosi kivasti. En usko olevani lainkaan yksin tämä löydökseni takia, koska menee melkein minne vaan, niin siellä on sankoin joukoin keski-ikäisiä naisia :)
Meillä ei tällä viikolla kokata. Kukaan ei pysty, eikä sairastuvalla ole kenelläkään varsinaisesti nälkä. Elellään paahtoleivällä, jugurtilla ja banaaneilla. Nälkäinen teini oli tänä aamuna koura ojossa pyytämässä ruokarahaa. Hän menee kauppakeskukseen syömään.
Anoyymi, ihanaa et mun blogissa joskus jotain viisastakin. Olen tätä miettinyt paljon ja harmmittaa etten osaa tarkkaan kirjata ajatuksia, joita tuo ylläoeva herättää.
Tuula, mahtipontisen säälittävä.vaihe on vaan tarvottava läpi :D
Tunnistan tuon tunteen ja sen ärtymyksen, jonka aiheuttaa kun joku sanoo, että Muuta jotain. Niinhän se on, että pitää ja voi muuttaa asioita, mutta....
Rva Kepponen, kaikki varmaan miettii tota välillä, että eikä tapahdu enää mitään. Mä ihailen sua,kun olet keksinyt tavan, jolla elämä on hyvää ilman mullistusta.
Mä ihailen sua oikeasti todella paljon. Sulla on todella paljon palloja, mutta onnistut niiden heittelyn upeasti ja nauttimaan elämästä, etkä vain suorittamaan!!!
Ruokavinkit oli ainakin edulliset jos ei muuta :D
No todellaaan se ei ole helppoa keski-ikäistyä. Ei se ole helppoa yksin mutta en usko, että se on yksinkertaista parisuhteessakaaan.
Jos jostain olen varma, niin siitä, että kun on hyvä itselleen ja ymmärtää oman arvonsa, ei koskaan anna onneaan muiden käsiin. Eikä onni silloin ole heiveröinen, tuulten ja tunteiden riepoteltavissa. Se on juuri tässä nyt tänään juuri tällaisena epätäydellisnä kuin on.
Muisk!
Lähetä kommentti