Put the ring on it

Joskus ollut varmaan puhetta siitä, että stressaan juhlia. Et olen huono järjestään ruokaa pöytään.
Eilen ylitin itseni sekä itseni, että vieraiden mielestä.
Ihan ex-tempore eilen mökiltä palattuamme, pistettiinkin pikku juhlat pystyyn. Meillä oli kaapissa grillimakkaraa ja halloumia, jotka jäi mökiltä yli. Oli myös hilloja ja suolakeksilajitelma. Kaupasta ostin Pirkka juustolautasen, joka yllätti. Pieni mutta hyvä.
Lisäkkeenä oli salaattia nektariinilla.
Niin ja valkosipulileipiä tein ja itsetehdyn tsatsikin loput toin mökiltä.

Ihmiset valehtelematta voihki onnesta.

Vieraat toi mukanaan skumppapulloja juhlan kunniaksi, joten ilta oli mahtava. Olis toki ollut muutenkin, mutta skumppa on aina skumppa!

Juhlille oli pikkiriikkinen aihe eli kihlaus. Mökillä tulin kosaistuksi aika yllättäen kuitenkin (vaikka vuosi siitä on puhuttu). Mies kysäisi luvan mun isältäkin, mikä oli aika hilpeää.
Ei ole sormusta edes tuohisessa muodossa, mutta eiköhän sellainen lähipäivinä hankita.

Onnellista on elämä!

Kaveri, joka eilen itse kutsui heidät juhliin (ja siksi ne juhlat tuli) piti pienen vakavan puheenvuoron. Hän on onnellinen mun puolesta, kun mulla on mies joka HALUAA olla mun kanssa ja tehdä mun kanssa asioita. Ja etenkin OLLA yhdessä.
Se kosketti. Häntä kun aikanaan ärsytti, kun hänen mielestään mun eksä ei halunnut mun kanssa tehdä mitään. Joudun myöntämään, että molemminpuolinen haluttomuus se oli kyllä.

Asiat voi muuttua lyhyessäkin ajassa aika hyviksi.