Perjantaina meillä kyläili miehen poika avovaimonsa kanssa. Myös pari mun kaveria pysähtyi toviksi skumpalle.
Nuorison kanssa oli älyttömän kivaa. Tykkään niistä tosi paljon. Puhuttiin laidasta laitaan juttuja ja tietysti utelin niiden parisuhteen synnystä sun muusta.
Oli hauskaa kun tyttö kertoi, että hän on aika vaivaantunut anoppinsa seurassa. Kysyin onko meillä vaivaannuttavaa. Lähes kiljaisi vastauksen "Ei kun teidän kanssa on tosi kivaa".
Vahingossa taisin juoda liikaa ja sain hedarin aamuksi. Olin tosi ryytynyt koko päivän.
Sunnuntaina meillä juhlittiin kahden nuorimman synttäreitä. Niin kivaa kun se onkin, niin vähän uuvahdin.
Mulla on iso perhe. Ja nyt vielä isompi, kun se on laajentunut :D
Päivän hauskin keskustelu oli eksän ja sen nyksän kanssa. Puhuttiin keväisestä säbäturnauksesta, minne eksä ja poika lähtee viikonlopuksi. Eksän Nyksä sanoi, että hän oli kalenterista katsonut sen olevan "viimeinen vapaa viikonloppu ikinä". Eli siis kun vauva tulee, niin vapaus on poissa.
Mä iloisesti nauroin, et kyllä niitä vapaita tulee sitten kun eroatte ja tulee viikko viikko systeemi teillekin.
Me kaikki kolme naurettiin pitkään.
Mun kohdalla toi oli valitettavan totta. En koskaan oikein oppinut ottamaan aikaa. Hirveästi ei isovanhempiakaan vaivattu. Ehkä kerran vuodessa oltiin viikonloppulomalla kahden. Yksin ollut poissa ehkä 1-3 kertaa. Oikeasti.
En ole tainnut oppia mitään.
Päivän paras uutinen oli siskon kihlautuminen! Tästä vois sanoa vaikka mitä, mutta totean vaan, että ihana ihana pari. (sisko ollu kauuuuaaan itsekseen, joten siksikin niin ihana asia)
Heti kun kuultiin uutinen, niin mutsi ja minä kiljaistiin, että nyt on pakko aloittaa laihis.(Toki me ensin onniteltiin) Meidän siis, ei siskon.
Omilla tahoillamme oltiin eilen kananmunakuurilla. Mulle se ei sovi, sain taas hedarin täksi aamuksi. Mutta hyvä kurinpalautus. Plussana se, että tänään kaikki tavallinen kunnon syöminen tuntuu juhlalta.
Olen viime aikoina ja etenkin viikonloppuna syönyt niin paljon herkkuja, että se ei enää ole edes nautinto.
Joo, karkki on hyvää, mut jos kaikki illat istun sohvalla ahdistuneena puristelemassa paksuja reisiä, niin olisko aika muuttaa elintapansa.
Mun on muistettava se kauhea ahdistus ja synkeys, kun seuraavan kerran haaveilen karkkiövereistä.
Mä haluan palauttaa entiset hyvät elintapani. Ja nyt sen teen!
Ilmeisesti motivaatio on kohdillaan, koska kaapissa olevat kakut ja sipsit ja irtarit on saaneet olla koskematta.
Yritän muistaa, että elämä voi olla hauskaa ilman karkkia.
2 kommenttia:
Onnea siskollesi!
Mä tarvitsisin jonkun vahtimaan syömisiäni tai jonkun ruoka-automaatin josta vaan sais syödä. Sit se antaisi mulle vain kitsaasti terveellisiä juttuja. Olen ruokarepsahtamisien kuningatar.
Sinä kun olet tuollainen älykkö, niin oistko kehittää terveysruoka-automaatin? Se olis huikea innovaatio. Pelastais minutkin.
Lähetä kommentti