maanantai 20. maaliskuuta 2017

pitäkää tunkkinne eli kurjat vaatteenne

Uusi viikko on uusi alku.

Aurinko paistaa. Olin leikkipuistossa tutun/kaverin kanssa. (Mistä tietää onko joku tuttu vai kaveri?Onko sillä jotain väliä itseasiassa.)
Tunti todella todella harvinaista puistoilua kivan tyypin kanssa piristi. Tää toinen tyyppi on kuuden lapsen äiti, jolla yksi yhteinen lapsi miehensä kanssa, jolla taasen ei ollut omia yhtäkään! Arvatenkin kyselen kauheasti siitä, miten tuollainen kombo pyörii.

Kirpputoripöydän varasin viikonloppuna kaverini kanssa ja jännitän saanko rahaa, pääsenkö tavaroista eroon. Yritän taas tällaista minimalistijutskaa kehittää. Olisi niin ihanaa, et vaatekaapissa olisi vain vaatteita, joita haluisin käyttää joka päivä. MIKSI mun kaapissa ei sellaisia ole? Miksi ne on ostettu, jos  en niitä joka päivä himoitse?

Tilasin vuosien tauon jälkeen Halensilta muutaman vaatteen, mutta en ole edes postista niitä hakenut.  Syyt:
1. Yritän olla taloudellinen
2. Ei ne kuitenkaan ole kivoja
3. Ei ne kuitenkaan mahdu
4. Voi ne olla telttojakin
5. Entä jos en himoa niitä koko ajan päälleni

Ts. pitäkää tunkkinne eli kurjat vaatteenne

Viikonoppu oli leppoisan mukava.  Rehellisesti jos puhun, niin vähän harmitti, ettei ollut mitään ns.oikeaa ohjelmaa.

Terapeutti teki hirmu hyviä ruokia sekä perjantaina että lauantaina. Syöminen ja viinin juominen on ehdottomasti kivaa. Katsottiin Downshiftaajien kakkoskautta ja naurettiin.
Käytiin mutsin synttärikahveille ja sekin on kivaa, kun ollaan kaikki koolla. Sisarukset ja vanhemmat.

Tänään mulla alkaa taas lapsiviikko ja vähän vaihteeksi jänskättää miten se äänimaailma ja  ees taas säntäily mua uuvuttaa :D
Aamulla isoin ja pienin kävi hetken ennen koulua olemassa. Syömässä aamiaista. Junnu makoili kyljessä paapattamassa ja halailemassa. Esikolta kysyin oliko äiti-ikävä. Vastas että Ehkä. Onko se myöntävä vastaus?

Kaupassakin kävin aamupäivällä kun jo aamulla sain valituksia tyhjistä kaapeista.

Viikon ruoat, nuo mälsät ja tylsät

Tänään: Herkullinen  maailman paras kermainen lihapata.
Jossain järjestyksessä viikolla syödään kanawokkia basmatiriisillä, makkarakeittoa tai makkaraperunoita, lasagnea, pekonipastaa.
Sitten on viikonloppu ja pitää keksiä jotain kivaa ja hyvää.

Hyvä tuuli karisee. Tuntuu taas siltä, että elämässä ei muuta tehdä kuin tuskailla mitä söis milloinkin.








2 kommenttia:

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Sama ikuisuusongelma täälläkin. Viikonloppuna sain jonkinsortin raivohalvauksen, kun tuntui, että koko elämä pyörii samojen kysymysten ympärillä: mitä syötäisiin ja mitä pitää tuoda kaupasta. Että mielenkiintoinen on elämä... NOT :D

Elisa kirjoitti...

Tota ruokahuoltoa se elämä paljolti on...

Mut loistomenu teillä, ja loistokokki. Lihapata ja makkarakastike vois mennä tauon jälkeen kokeiluun...