tiistai 27. syyskuuta 2016

Hellitä hieman

Hihhei, olen vielä olemassa.

Syksyn teema:urheilu

Mä en enää juuri muuta haluis tehdä kuin urheilla. Ja nyt urheilen kun voin ja kerrankin haluan.
Eilen oli viimeinen pt kerta ja kehonkoostumusmittaus. Sain varmistuksen siihen, että laihtumattomuuteni ei ole tekemisistäni kiinni. Lihasmassa oli lisääntynyt muutamassa kuukaudessa lähes kaksi kiloa, mutta siitä huolimatta rasvaprosenttini NOUSEE. Musta ei irtoa kuonat eikä rasva eikä mikään. Ei vaan lähde.
Pt käski  lääkäriin ja verikokeisiin.

Yritän nyt ensin vedenjuontia. Juon ja juon ja juon.

Purskahdin muuten kyyneliin, kun sain tulokset. Yritin hokea itselleni, että älä itke, mutta itkahdin silti. Pt halasi!

Sitten treenattiin ja illalla juoksin taas ystäväni kanssa lenkin. Uudestisyntynyt olo!

Eksän kanssa juttelin puhelimessa taas yksi päivä. Eksä kertoitykkäävänsä nykyään siivoamisesta. Ettäon kiva puuhata jotain, jota ei tarvitse ajatella. Vähän jäykistyin. Kun se olin aina minä, joka ennen teki kaiken. Eksä sanoi, että se "ongelma" oli se, että aina tein. Että "hellitä vähän, anna muidenkin tehdä. Nauti nyt siitä, että sulla on mies, joka siivoaa. Älä kanna huonoa omaatuntoa siitä, HELLITÄ".
Ja taas itkahdin!

Mutta ehkä se on mahdollista. Että toinenkin tekee, jos vaan hellittää itse.

Vanhatt tavat on tiukassa. Eilen tultiin miehen kanssa yhtä aikaa töistämme kotiin. Mies käytti koiran ulkona pikaisesti ja aloitti heti tiskikoneen tyhjentämisen ja keittiön puunaamisen. Mä istuin levottomana sohvalla. Oli olo, että minun kuuluisi tehdä se. Että olen laiska jos en tee.  Että on Synti, jos mies tekee.
Päässä kaikui "hellitä".

Kauhean paljon saa tehdä itsensä kanssa töitä näinkin hölmöissä jutuissa.

Mulla on kyllä työsarkaa itsessäni.

Eksälle naureskelin sitäkin, että koska hän oli aina niin paljon poissa, niin on outoa että nyksä on kotona NIIN paljon. Että lähes ärsyttää. Eksä nauroi sen olevan kosmista tasapainoa.

Niinpä!




2 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Niin reipas ja sporttinen oot, että lähes ärsyttää ;D

Mulla edelleen tarve ulkoilla, kävellä metsässä- joku ihme päänselvitys myös käynnissä. Mummoutumassa oon tai jotain :D

P kirjoitti...

Kävely metsässä on liikuntaa sekin. Älä ärsyyynny. Mulla nää kaudet tulee ja menee. Ny ehkä puuska siksi, kun on mahdollisuus. Lapsi lapsiparkissa on LOMA toisin kuin kotona jatkuva oleminen.