torstai 1. tammikuuta 2015

Ylös suosta

Noniin, jo saa rypeminen riittää. Mitta tuli täyteen.
 Loppuvuosihan on ollut surkea, tylsä ja kurja. Tai näin olen itselleni uskotellut. Oikeasti mulla on ollut paljon kivaa ja runsaasti hauskaa. Mulla on ihania  ystäviä, joita näen paljon. Ja nauretaan todella paljon. Mun perhe on mainio, vaikka yhden jäsenen kanssa onkin tullut riideltyä liikaa.
 Mun työ on MUN TYÖ, vaikka en nyt ihan kympillä ole sitä rakastanut talven aikana.

Eilen oli uuden vuoden aatto ja mies jämähti työmatkalle. Mua ketutti ja lapsia harmitti. Mua harmitti se, et muutaman päivän yyhous venyykin viikkoon, se, etten pääse ystävän pieniin pippaloihin miehen kanssa tai edes yksin. Lapsia harmitti, ettei lähetetä raketteja. Isääkin ikävä.
 Tunnin välein ryvin itseäälissä ja hetkittäin ihan tyytyväisenä mietin, että skumppaa ja Greyn anatomiaa, mitäs sitä muuta tarvitseekaan.

 No ei tarvinnut muuta, Esikoinen oli yökylässä, kaksi nuorinta pelas Skylanderia harvinaisen sopuisti. Sain rauhassa olla minä.
Menin nukkumaan ennen puoltayötä. Aamulla heräsin pirteänä.

Kirkkaana on mielessä se, et mä olen jossain määrin nauttinut rypemisestä. Ettei tilanne ole ollut kovin huono, kunhan nyt marisin, kun sille tielle lähdin. Onneksi omasta valinnastani voin myös nostaa itseni ylös alhaisesta mielentilasta. Hop vaan!

Hop vaan, olen myös Sutkautus-Elisan kanssa lähdössä lauantaina Helsingin yöhön. Wuhuu. Hyvää ruokaa, säkenöivää seuraa tiedossa. (Hieman skumppaa)
 Eilen ostin itselleni Zarasta valkoisen ison löysän kauluspaidan. Olin juuri Trendistä lukenut sen olevan nyt Se vaate.
Okei, mä näytän siinä ehkä hieman rekkalesbolta tai muuten vaan en niin upealta, mutta ei se mitään. Musta tulee valkoisen kauluspaidan-nainen! Ja tietysti punaisen huulipunan nainen. Ja mustien kynsien nainen.  (tai punaisen tai sinisen tai vihreän)

Ennen lauantain koitosta puleeraan itseäni Elisan antamalla joululahjalla. Suklaanaamiolla,Victoria's secret vartalovoiteella...

Ja nyt kun siis päätin nostaa itseni  ylös, niin pitäisi yriittää tätäkin päivästä selvitä. Vielä kymmenen tuntia tirpppanan perässä juoksemista ilman apua ja ilman aikuista seuraa. Ihanaa ihanaa!

Loistavaa ja mukavan tapahtumarikasta Uutta vuotta kaikille teille, kärsivällisille mukanakulkijoille.





3 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Ihanaa, alat kuullostaa jo omalta itseltäsi, olen iloinen puolestasi!

Musta on ihanaa, että NYT on vuosi 2015. Tuntuu, että uusi kirja on aukeamassa, se on jo puoliksi auki.

Ja mä olen aina ajatellut, että valkoiset paidat symboloivat uusia alkuja, ken tietää....

La nähdään Muru ja potkitaan elämään ähän vauhtia!! Jippii!

Tuula kirjoitti...

Joskus vaan tarvii rypeä itsesäälissä ja kurjuudessa, niin se vain on... Sit jaksaa taas olla olan elämänsä kuningatar ja paremmalla mielellä.
Oon varma, että oot upea valkoisessa paidassasi ja huulipunassasi ♥ Have fun, murut!

Sari kirjoitti...

Oikein hyvää alkanutta vuotta, vaikka vaihtuminen ei ihan suunnitellusti mennytkään!
Joskus on vain pakko rypeä kaikissa kurjissa ajatuksissa, jotta pystyy näkemään, että ok, asiat ovatkin aika hyvin.
Kyllä se siitä sitten taas!