maanantai 12. tammikuuta 2015

Punainen lanka

Olen surukseni kadottanut blogini punaisen langan. En keksi kirjoitettavaa, enkä osaa kirjoittaa. Käytän bloggeria näemmä vain muiden juttujen lukemiseen.

On ollut kivaa ja on ollut kurjaa.
Suurimpia iloajani ikinä, oli ulkoilu Sutkautus-Elisan kanssa. Jo viikko sitten.
Sitä säkenöivien juttujen määrää, ei vaan voi käsittää.  Keskusteluseura suosikkejakin me tietysti oltiin. Koskaan en varmaan ole niin monien ihmisten kanssa juttelemalla jutellut yhden baari-illan aikana.
Viatonta ja hauskaa.

Mun suosikkijutun kuulin yhdeltä hauskalta naimisissaolevalta mieheltä. Kertoi vaimostaan ja en ihanuudesta, esitteli vaimon ja lasten kuviakin??? ja mainosti olevansa uskollinen. Hetkeä myöhemmin kertoi kuitenkin omaavansa sadan kilometrin säännön. "Se mikä tapahtuu Levillä, ei kuulu kenellekään". Hahaha! Mä olen aina tiennyt nää Levi-jutut.

Ulkoilun jälkeen olen sairastellut epämääräistä flunssaa. Ei kuumetta, ei nuhaa, ei yskääkään varsinaisesti. Ainoastaan ärsytysyskää parina yönä. Mutta miten poikki ja loppu olen ollut... LA iltana esim jaksoin juoda vain lasin viiniä ja syödä osan Pätkispussista. Ennenkuulumatonta. Koko lauantain makasin ja nukuin. Eilen menin esikoisen peliä katsomaan. Muuten makasin. Illalla menin sänkyyn klo 20. Aamulla Polar Loop kertoi minun nukkuneen 11 tuntia 5 minuuttia. Voitte uskoa etttä tänään olo on aika mainio, fyysisesti.

Mutta muuten ajatus kateissa.

3 kommenttia:

Katril liini kirjoitti...

Kyllä se lanka taas löytyy kun jatkat vaan, jos ei muuten niin lähetän täältä sulle pätkän :)

Väsymystä on kai liikkeellä, liekö joku flunssan muoto. Minä nukuin eilen yli tunnin päikkärit, illalla nukahdin jo kympiltä, tämän aamupäivänkin olen vain nukkunut hiljaisessa kodissa. Toivotaan että virkeys pian tulee takaisin!

Elisa kirjoitti...

Mulla kans veto veks ja tänään melkein kaikki (?) vituttaa. PMS??

Onneksi viime viikonloppuisten keskusteluitten korkeat ja kauniit aallot viipyilevät yhä mielessäni ja kupeissani ;)

Puss, kyllä tää tästä. Huomenna uusi päivä!

Sari kirjoitti...

Kyllä sitä kirjoitettavaakin taas tulee kun jaksat odotella. Välillä vain bloginkin pitää olla jäähyllä, jotta tekee mieli palata sen pariin.
Pikaista paranemista ja toivotaan, ettei tauti iske enempää päälle.