torstai 22. tammikuuta 2015

Vaatelaiska Ja EDIT

Oliskohan ihmisellä helpompaa, jos ei keskustelisi lastensa kanssa. Latelisi vain faktoja.
 Tänään juttelin 13 veen kanssa samalla, kun kuskasin kouluun. Jotain taas sanoin tyyliin: "jos hakisin muuhun työhön". Poika oli heti että ei, ei muita töitä, ole kotona. Sanoin mua hieman ahdistavan sen, että olen aina töissä. "Jos menisit muualle töihin, sä lähtisit aamulla aikaisin ja tulisit kotiin vasta viiden jälkeen, sit sulla ainakaan ei olisi vapaa-aikaa", Kysyin miksi mun pitää olla kotona. "Koska on kiva että kuskaat meitä kouluun, sulla on ihan ok palkka,  on kiva kun teet ajoissa ruokaa, on kivaa että olet kotona". Nauroin, et mun korviin se kuulostaa  siltä, että todellakin olen töissä kotona. Pojan loppukaneetti oli, että toivottavasti sun pohdinta on ihan teoreettista vaan.

Näin on äidiltä kädet sidottu. (Ja juu, kyllä mä ihan oikeasti itse päätän asioistani, enkä anna lasten päättää)

Musta on tullut vaatelaiska ja vaatenirso. Olen viikkokkausia käyttänyt jotakuinkin kahta vaatetta pelkästään. Sillei etä turvanneule pesuun, joku raitapaita päälle, turvaneule pesusta päälle, raitapaita pesuun jne. En yhtään jaksa miettiä vaatteita, mitä väliä ja silti ottaa päähän kulkea samoissa vaatteissa koko ajan.
Viime sunnuntaina päätin ryhdistäytyä ja mennä ostamaan vaatteita. Kävin Lindexillä ja Vero modassa. Kummassakaan ei ollut yhtäkäään vaatetta jonka haluaisin. YHTÄKÄÄN! En tajua miten se on mahdollista. Mun maku ei ole sofistikoitunut tai millään tavalla persoonallinen ja silti kaikki vaatteet oli tyhmiä.
Eilen oli siis turvaneulepäivä ja tänään raitapaita, mutta wuhuu, sen päällä harmaa neuletakki. (Sekin vielä, kuljen koko ajan harmaissa vaatteissa.)

Neiti Sutkautus vouhkas keltaisista vaatteista. Saattais tehdä terää, paitsi etttä mulle käy ainoastaan sinapinkeltainen ja se väri ei ole mun juttu.
Odottelen siis kauppoihin ilmestyväksi PINKKIÄ!

Tällä viikolla on tapahtunut yksi huikea juttu. Taistelevat metsot eli kaksi nuorimmaista, ovat jonkin asteisesti väleissä. Keskimmäinen tuli joku ilta sitten mun viereen istumaan ja ilmoitti et on toi joskus ihan hyvä tyyppi. Lähes itkin ilosta.
Seuraavana aamuna kerroin junnulle ja se hämmentyneesti totes että jopas jotakin, ei se sitä kyllä mulle koskaan myönnä. Illalla junnu meni keskimmäiselle kertomaan mitä oli kuullut ja KYLLÄ, isoveli sanoi pikkuveljelleen ääneen, et joo, ootsa joskus ihan ok.
 Itkettää aivan,

Mihin tässä vielä joudutaankaan. Ajatelkaa jos joskus vaikka kaikki yhdessä vietetään aikaa ilman, että kukaan ragee. Huhhuh!

Tänään nauratti kun ystävä luetteli listan mun hyviä puolia ja mainitsi että "osaa kellua ja juoda siideriä ja polttaa tupakkaa yhtä aikaa". KYLLÄ, mulla on sellainen taito.


8 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Mikä taito ja kuva :D

marikan polut kirjoitti...

ton taidon kun lykkäät CV:hen, niin kumma on jos ei ura urkene...! (en kyllä tiedä, missä sitä taitoa tarvitaan)

Elisa kirjoitti...

Sulla on taitoja vaikka muille jakaa, sehän me kaikki tiedetään :)

Ja PINKKI on tosiaan JUST SUN väri!

Pinkkiä viikonloppua noin niin ku kuvainnollisesti!

Sari kirjoitti...

Vautsi mikä taito! Tuohon pitää pyrkiä....
Kyllä ne lapset kummasti jossain vaiheessa alkavat tulla keskenään toimeen. Meillä esikoinen jäi vähän yksinäiseksi kun kaksoset olivat tiiviisti yhdessä, mutta nyt kun kaikki ovat aikuisia, sopivat jo kolmisin touhuamaan asioita. Että kyllä se siitä...muutama vuosi vielä odottelua!
Tuohon tulokseen olen muuten tullut, että jos saisivat päättää, äidit olisivat kotona aina. Ja olishan se hienoa, jos olisi mahdollista tehdä työtä kotona silloin kun lapset on pieniä ja nuoria.
Oikein mukavaa viikonloppua!

Runningsup kirjoitti...

Awwww. ..(teenagerin äiti) Kaikki lapset haluaa, että äiti on kotona tietenkin! Mutta äidit tekee niinkuin he ovat omimmillaan. Tietenkin. Tyytyväinen äiti=tyytyväinen perhe on faktaa. Hyvää weekendiä pinkki. Harvalle se väri oikeasti sopii, sulle se käy😊

s kirjoitti...

Täältä ei oikein tahdo turvaneuleita tai harmaita raitoja kaupasta löytääkään. Viikonloppuna vaateostoksilla luulin löytäneeni yhden, mutta eikö siinä sitten ollut takana halkio ja joku harsoviritys. Pakko muuttaa omaa tyyliä. Ostin sitten kivan puumakuviopaidan. Siis minä, voitko kuvitella?

Niin kuin olen monesti todennut, teet mitä tärkeintä työtä ja omat lapset saavat siinä samalla kasvaa tuntien olonsa turvalliseksi, kun olet heillekin läsnä. Mutta ymmärrän kyllä myös tuon, että joskus kotiseinät alkaa kaatua päälle. Ja kyllä se perhe sitten kestää senkin, jos päätät lähteä muualle töihin.

Anonyymi kirjoitti...

mihin olet kadonnut?

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Heitin sulle haasteen, ota jos haluat. Löytyy mun blogista :)