torstai 18. syyskuuta 2014

Onni onnempi onnin

Oivalsin tänään jotain.
 Mä olen aloittanut näköjään itseni onnellistamisen. Elämä on enemmän tasapainossa kuin ennen. Ainakin pään sisällä tuntuu siltä.
Mä luen, näen ystäviä lenkkien merkkeissä tai puolen tunnin pikaisten kuulumistenvaihdon (okei, salatupan) merkeissä.
Mä kävelen, harrastan pilatesta, sählyä.
Menen transformatiivisen valmentajan pakeille.
Haaveilen.

Perhettä näen paljon, miestäkin paljon paljon enemmän.

Näin kirjoitettuna mun elämä kuulostaa samalta kuin ennenkin. Ehkä siis oivalsin jotain tai näen vaan asiat eri tavalla.
 Huraa, onni!

jk.Ehkä se juttu itseasiassa on itsekkyyden lisääntyminen. Otan aikaa ja menen yksin, en kauheasti kysele sopiiko se kellekään. Ja kyllä se sopii, on aina sopinut. En ole vain osannut.

Jk2. Eilen olin esikoisen vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Siellä puhuttiin korkealta taholta tulleesta meilistä, jossa pohdittiin mitä tehdä nuorille, jotka hengaa koulun pihalla ja sotkee ja vandalisoi.
"Voisiko vanhemmat iltalenkeillään kävellä koulun pihan läpi".
 Mä protestoin sitä, että pidetään päivänselvänä kaikkien keski-ikäisten käyvän lenkeillä. Miten ikävystyttävää. (Vaikka käynkin lenkeillä)  Voisko ton pyynnön muokata muotoon "Voisiko vanhemmat fillaroida koulun pihan läpi matkalla baarista kotiin?"

Lähtiessäni sain kiitokset hyvistä nauruista.

4 kommenttia:

Taru kirjoitti...

OOt mainio :D Happy for you!

Sari kirjoitti...

Jep, kommenttisi herätti varmasti naurua, mutta kun tuo on monessa perheessä niin totta. Olen sitä mieltä, että vähän vähemmän baarielämää vanhemmilla niin lapset pysyvät poissa vandalisointihommista. Kun niihin oikeasti joku jaksaa kiinnittää huomiota.

Anonyymi kirjoitti...

Moikka!

Saavuin toisen blogin kautta tänne, kiinnostavalta näyttää :) Olen ikäisesi ja paljon samoja juttuja elämässä meneillään. Palaan vielä lueskelemaan vanhempiakin juttuja.

Mukavaa viikonloppua!
Katja

Leonida kirjoitti...

Hurjan hauska olet!

Eikä se tarkoita sitä, etteikö olisi paha mieli niiden vandalisoivien nuorten puolesta, joista ei ehkä kotona pidetä niin hyvää huolta, että viihtyisivät siellä.

Onnellisuus on paljolti oikea asenne ja tapa kulkea elämän läpi. Olet tainnut löytää sen! Loistavaa!