Ihanan ihana runo

 

Inspiraation herättelyä

Olen aloittanut Podimosta kuuntelemaan Eeva Kolun ja Kia Arpian Elämisen taito-podia. Tänään oli rauhallinen hetki, kun yksi nukkui ja yksi katsoi telkkaria, niin ihan vahingossa aloin käymään läpi käsilaukkuja ja kasseja, joita eteinen on pullollaan. Heittelin roskia roskiin ja muita juttuja paikalleen. Taas nauratti kuinka monta huulipunaa mulla onkaan. Seuraavaksi pitäisi katsoa ne läpi ja heittää turhat pois. Olisinpa nainen, jolla on aina Se oikea huulipuna. The huulipuna. 

Eeva siteerasi jotain tyyppiä, jonka metodi tavaroiden karsimiseen on "Paras, tärkein ja kaunein". Tai sitten muistan jonkun noista väärin. Mutta pitäisi siis katsoa tavarat läpi tuota ajatellen. Ja ei, mulle ei jäisi ehkä kauheasti mitään, jos noin tarkasti pohtisin. Tärkeintä omalla kohdalla on kuitenkin miettiä noin, jos aion kotiin jotain tuoda.

Vähän kateellisena näitä naisia kuuntelen ja instassa seuraan. Miten ihmeessä jotkut osaavat tehdä kaikesta niin kaunista. Ja osaa hankkia kotiinsa vain ihania asioita. Mua taas ja aina ärsyttää, et mun koti on joku tyhmä Ikea-koti. Missä on kiinnostavat huonekalut ja esineet? 

Podin kolmannessa jaksossa on aiheena vaatekaapin sisältö eli tietysti karsimista tiedossa ja varmaan kapselivaatekaappia.  Tämähän nyt tosiaan on sitten mulle se haastavin ja ärsyttävin aihe. Mutta kiinnostuneena odotan sanooko ne jotain, josta saisi puhtia. 

Tänään mulla alkaa kolmen vuorokauden vapaa ja ihan jännittää, että teenkö täällä muuta kuin katson telkkaria. Et entä jos mä teen jotain tehokasta ja arkea kaunistuttavaa?

Iloa ja arkea

Uuvuttaa oma pää. Niin usein nämä mun fiilikset vaihtelee taas. 

Viime viikon alku oli silkkaa flowta. Maanantaina hain sen mun uuden auton. Samana iltapäivänä mulle soitti ympäristöministeri Multala ja sanoi vain että "Kylillä puhutaan että olisit meille todella hyvä kuntavaaliehdokas." Vastasin että ahaa kiitos, mutta ei kiitos. Loppupäivän nauroin ja nauroin. Olihan toi nyt aika ällistyttävä puhelu ja hieman imarteleva. Mutta enhän mä siis mihinkään politiikkajuttuun repeä ja siteeni kokoomukseen on hyvin löyhä tai  jopa vihamielinen nykyään. Mutta koska en puhu politiikkaa, en osaa sen kummemmin perustella kantaani. 

Tiistaina kuopukseni sai kesätyöpaikan haluamastaan kaupasta. Olin aika varma että näin käy, mutta näinä tuulisina aikoina mikään ei todellakaan ole varmaa. Mutta siis aivan mielettömän ihanaa. 

Samaisena tiistaina mulla oli illalla hot date mun salaisen deittikumppanin kanssa. (Äiti, salainen. Hyvin epäsäännöllinen, vuosien tauoilla. Ei parisuhdemateriaalia.)

Yksi ystäväni oli aivan tolaltaan tällaisesta flowsta ja käski lottomaan. Kenosin, voitin 2 e. )

Sen jälkeen ei olekaan sitten ollut mitään kivaa. Tavallista arkea. Välillä siedettävää ja välillä silkkaa kurjuutta. 

No olihan täällä kyllä tämän viikon keskimmäinen hiihtolomalla. Se tietysti oli kiva juttu, vaikka hän pääosin olikin huoneessaan (Mun huoneessa) koneella tai sitten saunoi kolme tuntia putkeen. Mut ihanaa tuttua juttua kuitenkin. 

Tänään mulla oli hotdaten vastakohta, kun kävin kahvilla vanhan miespuolisen kaverin kanssa. Nähty kuulemma viimeksi kolmisen vuotta sitten. 

Periaatteessa ihan kiva nähdä, mutta meidän arvomaailma kyllä niin epäkohtaa, että huomaan vain ärsyyntyväni. En tiedä miksi puheet meni politiikkaan ja nykymaailmaan, mutta meni ja kärsin. Ihan periaatteen vuoksi kimmastun, jos joku vaahtoaa että kyllä on kamalaa kun nykyään tuputetaan sukupuolten moninaisuutta jne. Heti alan toivoa että jompikumpi lapsistaan tulisi kaapista ulos muunsukupuolisena. 

Ja sit tää " Tuntuu olevan muotia, että nuoria ahistaa ja pitää päästä jollekin juttelemaan. Tällaisesta "juttelemassa" käymisestä (Ja pitkäaikaistyöttömyydestä) pitäisi tehdä hävettävä asia eikä lähes ylpeilyn aihe."

Onneksi nää ei ollut esim tinder treffit jonkun kivan kanssa, koska sit olisi lannistanut. 

Ja pesukonekin meni rikki, että miettikää mitä kaikkea joudun kestämään. :D

Tyylivinkit

 Lyhyesti kerron seuraamastani instatyypistä. Joku stylisti from America, joka opettaa vaatekaapinsisältöasioita. Ihan hyviä pointteja aiheesta Naiset käyttää noin 20 prossaa vaatekaapin sisällöstään eli muu on turhaa. 

Mut tänään nauratti video, jossa kerrottiin viidestä asiasta, joita tulee olla että vaatekaappi olisi functional. (Toimiva?)

Eli pitää olla top eli joku pitkä tai lyhythihainen juttu. Siis paita. Joku trikooretale. 

Sit päälle joku  statement vaate eli esim farkkutakki. 

Jalkaan lempifarkut (tai joku muu pitkä vaate alaosaksi)

Ja uskokaa tai älkää, kengät!!!

Ja lopun viimeistelee asusteet eli korut. 

Katsokaa, näin helppoa. Onko teidän vaatekaapissa viisi asiaa, joilla pelastaa huono vaatepäivä? Et jos ei ole yksiäkään housuja tai hametta, niin äkkiä ostoksille.

Viikon ajatukset ja voimaantumiset

Kolme kuvaa kertoo parhaiten mun viikosta. Ensinnäkin menin ostohousuissa autokauppaan  koko perheen retkelle. En ole varma miten siinä sitten kävi niin, että ostin auton. En harrasta monissa kaupoissa käymistä ja kilpailuttamista selvästikään. Tänään haen auton, joka on mun ensimmäinen semi-uusi auto ja hybrid kaiken lisäksi. Iloisia kilometrejä meille :)

Tokan kuvan taulu kuvastaa mun tämän hetken fiilistä. Mun on vaikea palauttaa mieleen, miksi joku kuukausi sitten kirjoitin tännekin että vihaan mun elämää. Ei mun elämässä juuri mikään ole muuttunut.  Tai siis mikään. Piti oikein katsoa milloin olin tuon kirjoittanut. Vasta alle 2 kk sitten. Todellakaan ei ole mikään muuttunut. Hetken "työttömyys" oli silloinkin ohi, remppa oli ohi, samat lapsetkin vielä talossa. Että mikä ihme ilmiö ihmisessä ajoittain tapahtuu?

(Miniäni on samalla luonteella varustettu ja hänkin osaa olla dramaattinen. Hän oli seurustelun alussa hämmentynyt, kun poikani ei ollut moksiskaan näistä "kohtauksista" , mutta "Sitten mä tutustuin suhun ja tajusin että se on vaan tottunut dramatiikkaan.". Nauroin katketakseni. Kyllä, mun pojat ei hetkahda jos nainen on kuin tuuliviiri välillä. )

Aion nyt nauttia tästä, kun elämä tuntuu kivalta tai ei ainakaan kamalalta. 

Kolmannessa kuvassa on mun lounas tai välipala. Turkkilaista jugurttia ja appelsiini paloiteltuna. Täyttää enemmän kuin mun munakas. Joitain muitakin vahinkomuutoksia olen tehnyt syömisiin ja paino piiiiiitkästä aikaa heilahtanut ihan vähän alemmas. Ja ihan vähällä tarkoitan 1,5 kiloa. ELi todella vähän, mutta koska tällaista ei ole tapahtunut vuosiin (no melkein tosi moneen), niin ilahdun tästäkin. 

Ystäväni vinkkasi pari viikkoa sitten saamansa neuvon "Mene matolle", jossa tarkoitus on mennä jumppamatolle joka päivä ja katsoa mitä sitten tapahtuu. ET joskus tekee vähän jotain, joskus paljon ja joskus vain makaa, mutta et päivittäin sinne menee. Olen siitä asti joka päivä tehnyt kolmes suosikkiliikettä mun pilatesohjelmasta. En sen enempää, mutta ehkä joskus. Jotain iloa tästä on ollut. Olo on vähän vähemmän pökkelö. Jopa pään sisältä. 

Tästä innostuneena olen kasannut viereeni kasan lehtiä, joita selailen ja etsin inspistä ihan mihin tahansa. 

Päivän oivallukset

 Olin eilen kaverini kanssa mielettömän hyvällä kirpputorilla Hyvinkäällä. Kaksi tuntia vierähti tavarataivaassa. Illalla tuli kotona puuhailtua ja järjesteltyä ja syy oli kuvan maljakko. Miten voi innostua niin paljon uuden maljakon takia? Tuntuu kuin koko koti pitäisi pyörittää ympäri, koska maljakko.

Pienestä voi saada suuren ilon. 

Eilen oli siis energiaa vaikka kuinka ja tänään sitten en ole päässyt edes sohvalta ylös. Ihan loputtoman väsynyt. Onneksi illan ohjelma on rento eli ystävän kanssa leffaan katsomaan Bridget Jones. Odotan ihan hirveästi. Tykkäsin nimittäin tuosta kirjasta aika lailla. 

Mut olen tänään miettinyt outoa suhdetta rahaan. Mua ahdisti taas se, kuinka paljon LIIKAA tässä kuussa on mennyt rahaa ruokaan ja bensaan. Mulla on satanen enää taloustilillä ja kuu vasta vähän yli puolen välin. 

Mutta se outo ajatus on siis se, että kuvittelen itseni köyhäksi. Et oikeasti ei ole rahaa. Kun se nyt ei ole todellinen tilanne ollenkaan. Tässä tapauksessa olen vain ylioptimistisesti siirtänyt vähemmän rahaa taloustilille kuin normaalisti. Et relaa nyt vain. 

Ja samaiseen rahaan miettien haluaisin itseeni samaa "itsekkyyttä" ja rentoutta kuin yksi ystäväni. Hän todellakin osaa panostaa itseensä ja jos rahat loppuu, niin tuleehan sitä lisää lopulta. Ei elä pelossa ja ankeassa nuukuudessa. 

Voisin siis ottaa tästä oppia ja leffan lisäksi mennä jopa kahvilaan 😀

Tossa oli vain palanen vitsiä. 

Ryhdistäytyminen puolitiessä

 Otsikko kertoo kaiken. Ihan taas niin muuttunut et ole, kuin toivoin. Pilatesta tehnyt kerran :D Yhden kaapin sisällön kävin läpi ja iso kassillinen meni tavaraa roskikseen. Se sentään on jotain.

Moni ihminen instakuplassani on muuttamassa ja sen myötä konkreettisesti tajuaa, miten järkky homma mun olisi muuttaa, jos en saa tavaramäärää hallintaan. Vieläkin tekemistä pään sisällä sen faktan kanssa, että tavara käyttämättömänä kaapissa on turhake, ja siitä voi luopua. Ja jos sitä ei saa kaupaksi, niin sit vaan kiertoon muuten vain. Joo, miljoona kertaa tätä miettinyt ja kirjoittanut ja toivon joskus innostuvani omista puheistani. 

Tänään viimeksi puhuin siitä, että olisi kiva, jos edes olisi mitään sanottavaa, innostavasta puhumattakaan. Olen viime aikoina  lukenut Hanna Himangan ja Eeva Kolun uutiskirjeitä ja itkenyt katreuden kyyneliä siitä, miten hyvin ja innostavasti he kirjoittavat. Hannan parisuhteenhuoltovinkit oli niin mahtavia, että lähes aloin huoltaa suhdettani, jota minulla ei edes ole. (Ja hiukan kadun entistä itseäni, joka ei hoitanut suhdettaan ilmeisesti mitenkään)

Tänään muuten selailin vanhaa vihkoa, jossa epämääräisiä muistiinpanoja, kirjauksia kauppalaskuista, sekä listaus kuukauden perusmenoista. Alla oli haaste itselleni, että laittaisin 600 e kuussa säästöön. Siis missä todellisuudessa olen elänyt joitakin vuosia sitten? Kuinka paljon pienemmät menot mulla on ollut, jos olen edes kuvitellut säästäväni tollaisia summia. Etenkin kun mun tulot on muutaman satasen pienemmät kuin nyt. 

Eilen osui silmään taas tällainen "säästä neljän kuukauden puskuri ja laita sijoituksiin 10 prosenttia nettotuloista." Siis oikeasti kuinka moni tuollaiseen pystyy. Mä tykkään enemmän niistä vinkeistä, että säästä edes kymppi kuussa. 

Hidasta mun bloggaaminen. Olen tuon alkupätkän kirjoittanut kuukausi sitten. Ihan oikeasti, pitääkö mun suosiolla lopettaa blogi? Ajatus surettaa, koska mielikuvissani olen innoittava ja innostunut kirjoittaja. Mun luovuus on vaan ihan täysin kateissa. Arki vie mehut tai sitten olen vain jo vanha ja ikävä. 

Vinkit kehiin kiitos.