Nauratti kuinka pienen pieni juttu mun keittiössä sai suuren suuren kohun aikaiseksi. Joku aika sitten mulla oli sosiaalityöntekijöitä kylässä ja kun kahvipöytään katoin myös kipon, jossa oli ohuita omenaviipaleita, suut loksahti auki. "Voiko noita noinkin viipaloida? Vitsi miten hyvin noi maistuu lapsille. Minäkin alan tehdä noin."
Seuraavalla viikolla toinen sosiaalityöntekijä kertoi että hänen lapsensa haluaa nyt joka päivä syödä omenaviipaleita. Toinenkin sossu oli kertonut mikä suksee viipaleet on olleet.
Eilen törmäsin yhteen sosiaalityöntekijään, joka kertoi miten innoissaan heillä lapset syö nyt omenaa.
Ja siis, kyseessä tosiaan ohuet omenaviipaleet. :D Gourmetkeittiöstä päivää!
Omenoista talousmenoihin.
Ystäväni, joka viime viikolla kertoi että pitää pärjätä kaksi viikkoa satasella, viestitti viikkotilanteen. Hänellä on vielä 60 euroa jäljellä. Pakastinta tyhjennetty urakalla ja itsekin myönsi ettei heidän ruokavalionsa kovin ankealta kuulosta. Sisäfilettä, Hanna G sokerilohta, pitsaa, lihamureketta.
Ryntäsin pakastimelle ja otin kassler pihvit sulamaan pojalle, joka syö niitä kaksi päivää. Jääkaapissa on kilo kanapihvejä, joista teen ehkä ensi viikolla sekä nugetteja, että itkukanaa tai marry me kanaa tai jotain muuta. Siinä olisi kolmen päivän ruoat. Tonnikalaa on monta purkkia, joten pastakastiketta tiedossa. Pakastimessa on myös jotain guajillo kanasuikaleita ja ehkä niistä joku pasta tai wokki tai joku tortillakääröhässäkkä.
Taloustilillä 311 e viikoksi, eli oikeasti rahaa pitäisi jäädä reilusti vaikka joudun myös tankkaamaan. (jos ystävä siis selviää tuolla kuudellakympillä, mulla on tosiaan megaluksustilanne, enkä siis muuta ole väittänytkään.)
Mun tämän hetkinen suuri haave on, että kun olen matkarahan säästänyt ja puskurissa tarpeeksi rahaa (mikä on tarpeeksi?) alan laittamaan rahastoon reilusti enemmän kuin nyt plus lyhennän sitä asuntolainaa enemmän, kuin mun uusi maksuohjelma käskee. Edes molempiin satanen kuussa enemmän on ihan realistista. Varsinkin jos pääsiäinen menee ohi ja Mignon-munat loppuu kaupasta, enkä voi enää ostaa niitä. (Itsekuri, missä olet? Vai olenko edes yrittänyt etsiä?)
Kuopukseni juuri äsken sanoi että hän haluaa työn, josta maksetaan paljon ja hän haluaa olla rikas ja elää "hyvin", eikä ikinä joutua stressaamaan rahasta.
Yritin selittää, että vähempikin raha riittää, koska usein hyvätuloiset esim asuu liian kalliisti ja ne hyvät tulot valuu siihen asumiseen. (en jatkanut siihen, mitä sit tapahtuu kun ne hyvätuloiset eroaa ja toinen lunastaa toisen ulos talosta ja sitten elää kauniissa kodissa , mutta kaikki rahat menee siihen asuntolainaan.)
Olen vahvasti alkanut uskoa sanontaan Ei ne isot tulot vaan pienet menot. Tänään taas katsoin @kolmiokuudelle videoita, joissa kahdella kympillä ostaa perheelle monen päivän ruokia. Ne on ällistyttäviä, mutta silti realistisia vinkkejä.
Voisinkin haastaa itseni siten, että katson mitä mun viikon ruoat maksaa. Hirveä vaiva kyllä laskea, mutta kiinnostaa. Saattaa olla et Mignon munat maksaa mun ruokia enemmän ja se fakta voisi pysäyttää mun karsean himon.
Hei hei, kuitit ja laskin esiin.