Eilen kaivoin esiin kolme muistikirjaa ja kirjottelin ylös kaikenlaista tärkeää. Yhteen kirjaan ideoita bloggaamiseen, johon aion suhtautua suurella hartaudella tänä vuonna.
Toiseen muistikirjaan kirjoittelin tuloja ja menoja ja budjetteja. Kolmas, tärkein, muistikirja on suuria oivalluksia varten. Tästä päivästä eteenpäin osallistun Tietoisuusakatemian manifestointikurssille, joka kestää viisi päivää. Sieltä varmaankin poikii ajatus jos toinenkin.
Alustukseksi sain Youtube-linkin Barbara Sherin "luentoon" tuosta aiheesta. Sain sen aikana suuren ahaa-elämyksen. Pointti on se, että kun sulla on haave, kerro se ääneen ja haaveen lisäksi kerro myös este mikset voi haavetta saavuttaa. Aina kun kerrot ääneen jonkun esteen, joku ihminen kyllä keksii sille ratkaisun. Koska AIVAN totta, ihmiset haluavat ratkaista muiden ongelmia.
Omassakin elämässä tästä on kyllä lukuisia esimerkkejä. Ne vaan pitää hoksata.
Tämä nyt ei välttis ollut kaverini haave, mutta esimerkki ääneen kertomisesta esteineen ja asian ratkaisu. About kolme vuotta sitten yksi mun ystävä, silloin hädin tuskin tuttu, kertoi että olisi syyslomalla menossa lastensa kanssa vaeltamaan, mutta heille tuli ex tempore koiranpentu, jota ei tietenkään voi ottaa mukaan, että reissu ehkä pitää perua. Mä sanoin että mun teinit voi tulla hoitamaan koiraa. Soitin molemmille teineille ja heille sopi asua mun kaverilla vuorotellen pentua hoitamassa.
Samainen kaveri (yh äiti) joutui jalkaleikkaukseen ja oli jalka paketissa monta viikkoa. Kävin hänen luonaan ensivisiitillä silloin ja hän tuskaili sitä, ettei löydä kotiin siivoojaa, kun kaikki firmat myy ei oota plus hinnat on järkkyjä. Sanoin että mun äiti voi tulla sun kotiin siivoamaan. JA näin kävi. Mun äiti on käynyt siellä siivoamassa varmaan ainakin kaksi vuotta vaikka kaverini jalka ei ole enää paketissa. Hän vain nauttii siististä kodista.
Ja niin, vuonna 2010 ystäväni, joka tietää että olen aina halunnut kirjoittaa (mutta en osaa ja olen sysipaska jne jne) ehdotti että alkaisin bloggaamaan. No näin tein epäröinnin jälkeen ja tässä sitä ollaan. Olen kirjoittanut monta vuotta, hyvä en ole vieläkään, mutta kirjoitan ja tätä kautta olen löytänyt monia upeita ihmisiä.
Mahtavaa ja onnellista vuotta kaikille!
3 kommenttia:
Ihan mahtavia juttuja, mä oon miettinyt näitä ihan samoja. Mä uskon, että kun asiat tekee näkyväksi, ne alkaa elää omaa elämäänsä - ja toteutuu. Mä uskon tähän kirjoittamisen voimaan. Blogi saa jäsentää jatkossa taas mun ajattelua. Kalenteri (paperimuotoinen) saa olla mun päiväkirja ja muistilista arjessa. Ja sitten mä kyllä oon sulle kateellinen noista muista muistikirjoista. Siis miten inspiroivaa ois olla eri asioille omat muistikirjat. Saatan matkia sua. Puss!
Upea sinä, kirjoita kirjoita ja kirjoita, sen sä todellakin osaat <3
Kolme muistikirjaa?!
Toi alkaa olla jo supermuistikirja-ammattimaisuutta! (*kade*)
Ja kirjoitus-bloggausmuistikirja erikseen?
Mun täytyy ehkä ottaa sulta muutamia kirjoitus-bloggaus-yksityistunteja aivan lähitulevaisuudessa.
Jään odottamaa inspiroivia bloggauksia ja puuskahduksia <3
Lähetä kommentti