Ensiksi haluan sanoa että hieman optimistisesti suhtauduin noihin säästöihin, joista eilen puhuin. Olin autuaasti unohtanut, että palkkis maksoi yhden jutun liian aikaisin, joten tänään kun oli laskujenmaksupäivä, niin jouduinkin turvautumaan säästötiliin :/ Tämä olisi ollut vältettävissä, jos olisin pitänyt visan maksuvapaan, kuten olisin ollut oikeutettu. Ärsyttää tällainen. Mutta se positiivinen juttu säilyy, että taloustilillä on se 500 e kahdeksi viikoksi.
Mä olen hieman viiveellä päässyt käsiksi Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt-kirjaan. Luen sitä pari sivua kerrallaan, koska jotenkin siinä on niin paljon asiaa, jota jään miettimään. Kaikesta valituksestani huolimatta en koe että olisin uupunut, väsynyt tai masentunut. Mua siis kirjassa eniten kiinnostaa pohdinnat siitä, mitä some ihmiselle tekee. "Kaikenlainen häröily ja huonossa valossa räpsityt kuvat katoavat. Sisältö lipuu hiljalleen siitä mistä itse pitää, siihen mistä algoritmit ja seuraajat pitävät."
Jotenkin masentavaa. Onneksi mä en edes osaa seurata algoritmeja ja onneksi en haali seuraajiakaan. Mä tykkään kauniista kuvista kyllä, mutta mä eniten tykkään aitoudesta. Sitä että kuvat ja kirjoitukset kertovat jostain oikeasta.
Mistä se kertoo että saan eniten tykkäysiä jos valitan jotain. Tykkääkö porukka että mulla menee huonosti vai onko se kuitenkin sitä, että ihmiset ilahtuu, kun joku puhuu totta?
Olen tosiaankin huomannut ettei musta olisi minkäälaiseksi someammattilaiseksi. Musta olisi kauheaa vahtia kuka tykkää vai tykkääkö ja miksi ei tykkää. Toisekseen en millään keksisi asiaa, joilla someani täyttää. Tämän tajuttuani en todellakaa kuulu niihin, jotka ei pidä somevaikuttamista työnä. Kyllä se on!
Mutta huraa, nyt on maanantai. Yksi mun suosikkipäivistä. Uusi viikko, uusi puhdas lehti. Tämän viikon positiivisiin kuuluu mm se, että mulla on hieman vapaata aikaa. Huomenna olen kolme tuntia yksin kotona. :D Jos kohtalo on puolellani, niin mun raskain "työ" lähtee omaan kotiin tällä viikolla. Sitten mä lupaan olla onnellinen ja kiitollinen pitkän aikaa.
2 kommenttia:
Minusta somevaikuttajan työ on ihan oikeaa työtä. Sun pitää olla kiinnostava, tuottaa kiinnostavaa sisältöä ja siihen joutuu antamaan paljon omasta persoonastaan ja yksityisyydestään, sitten pitää olla kuvia, tekstejä, tilastoja, laskutusta ja itsensä markkinointia. Vain murto-osa tehdystä työstä näkyy niille, jotka seuraavat vaikuttajaa somessa. Toki se yksittäinen näkyvä työsuorite ei välttämättä ole kovinkaan vaativa, mutta se kaikki muu siellä takana ja se että saa ylipäänsä homman pyörimään niin, että sillä voi elättää itsensä.
Moni arvioi, että täysin turhaa työtä tuollainen somevaikuttajan työ ja siitä voi olla perustellustikin ihan samaa mieltä. Mutta tuolla markkinalla kuitenkin liikkuu rahaa ja pisteet niille, jotka ne palkakseen keräävät. On minusta tankotanssijan ja stripparin työkin ihan tarpeetonta, mutta en ole kuitenkaan menossa huutelemaan heidän työpaikalleen, että ilmaista rahaa että sen kun siinä itseäsi hetkutat ja menisit vaikka vaihtamaan vaippoja mummoille, niin tietäisit mitä työnteko on. Se, että minä en näen palvelulle tarvetta ei tarkoita sitä, etteikö sille olisi markkinoita. Noh, ehkä vähän ontuva vertaus. Mutta hienoa, että somevaikuttajista osa onnistuu työllistämään itsensä somenäkyvyydellä. Nähtäväksi jää, että kuinka pitkän uran somella voi tehdä ja miten hyvin siltä uralta hankitut taidot pystyy myymään jonkun toisen käyttöön.
Mä kuuntelin ton kirjan työmatkoilla, moni juttu kolahti ja paljon siellä oli hauskoja kohtiakin. En tiedä, opinko silti mitään. Etähalaus! Nää on rankkoja aikoja ihan globaalistikin, pitää olla itselleen armollinen.
Lähetä kommentti