tiistai 21. huhtikuuta 2020

Heiluvat tissit, uhka vai mahdollisuus?

Nyt korona-aikaan tuntuu että kaikki naiset intoilee siitä, ettei tarvitse käyttää rintaliivejä kotoillessaan. Yyh. Mä inhoan rintaliivittömyyttä. Jopa nyt kylpytakki vielä päällä, mulla on rintaliivit. Inhoan väsähtänyt profiilia, joka vilahtaa peilissä. Inhoan sitä fiilistä, kun rinnat on liian alhaalla ja kehtaavat liikkua. Niin, ettäs tiedätte tämänkin.
Ihmettelen myös naisten sukkahousukammoa. Mä rakastan niitä. On ihana kun jalat tuntuu napakoilta, eikä mikään liiku.
Olenko muutenkin ihminen, joka tarvitsee rajat ja raamit? :D

Tämä viikko on alkanut hyvin. Kävin työmenossa, nappasin bonustyttären kyytiin ja pokkana käytiin ostoskeskuksessa hengaamassa.
Kotimatkalla soitti ystäväni, joka on ollut korona-ajan ensin täyseristyksessä kotonaan ja sit lastensa kanssa muutaman viikon turvakodissa. Kysyi saako tulla kylään, kun pää hajoaa. No tulivat ja meillä oli niiiin hauskaa. Nuoriso nautti, kun sai nähdä kavereita, mä iloitsin kun sain hauskaa naisseuraa. Frendi ja bt:kin on hyviä kamuja jo keskenään aiemmin tavattuaan.
Kipaistiin viinikauppaan ja juotiin viiniä. Oltiin pääosin ulkona ihan koko ajan.
Lapsille tein pannaria, me aikuiset syötiin croissantteja briellä ja viikunahillolla.
Siis niin mainiot pikkukekkerit.
Uudestisyntynyt olo.

Eilen menin pikkupiiperön kanssa eksän nyksälle pihaleikkimään. Piiperöt leikki ja riekku ja pomppi ja nautti siitä, kun oli seuraa. Me aikuiset juotiin kahvia ja höpistiin niitä näitä.
Sinne mennessä koin alhaisen hetken. Pihassa oli uusi auto. Mä oikeasti myönnän, että olin raivoisan kateellinen siitä, että ne on viime ajat vaihdellut autoja taukoamatta ja nyt siis kaksi uutta autoa. Tunnen itseni surkeaksi köyhäksi osattomaksi ja epäonnistuneeksi. Tai siis tunsin, se meni jo ohi. Mutta joo, kyllä mä heidän kovin turvattua taloutta kadehdin hieman. Kateus liittyy kai siihen, että se oli ennen munkin elämää. Ei oo enää.

Tänään ohjelmassa ei ole mitään. Koululaisen kouluhommia, hiekkalaatikolla istumista AURINGONpaisteessa. Sorsia mennään ruokkimaan läheiselle rannalle koko porukka.

Eilen oli eka grillaus, makkaraa ja halloumia.
Tänään lainaan naapuriin savustuslaatikkoa ja savustan lohen. Sen kanssa perunoita ja salaattia.
Huomenna on varmaan uunimunakasta, kuten joka toinen viikko tapana on.

Uskomatonta, että on vasta keskiviikkoaamu. Tuntuu kuin viikko olis jo pitkällä.

Kivaa päivää!

2 kommenttia:

Taru kirjoitti...

En voisi kuvitellakaan olevani ilman rintaliivejä, koska roikkuu. Käytän niitä myös öisin.

Ihanaa kuulla, että hyvä draivi päällä, herkkuja pukkaa. Niin kaipaan grilliherkkuja koska ei ole grilliä kaupungissa ja grillaan aina maalla. Jospa pääsisin sinne joku päivä...

Muisk ihana!

marikan polut kirjoitti...

tää viikko on ollut omituisen hidas...

Voisin olla ilman rintsikoita vaikka aina, mutta sosiaalinen paine. Inhoan muutenkin niitä, käytän vain napakoita toppeja - mutta se johtuukin vaan siitä ettei mulla järin ole mitä liiveihin piilotella. (inhoan myös sukkiksia, olen vapaa sielu)

Nyt poikkeusaikana olen terästäytynyt kotipukeutumisessa, en todellakaan vanu missään rönäverskoissa ja Lehtorin kulahtaneissa paidoissa pitkin, vaan pukeudun työasiallisesti - kun teen töitä. Sitten kun työpäivä on ohi, vaihdan rönään. Ja koska teen päivää välillä osissa, vaihtelen vaatteita aivan lakkaamatta: työvaatteet - ruuanlaittovaatteet - syömisvaatteet - lenkkivaatteet - työvaatteet - kaupassakäyntivaatteet - lenkkivaatteet - kotivaatteet - yöpuku, noin niin kuin esimerkiksi.