Olen kehittänyt itselleni syyllisen olon. Kävi niin ihanasti, että siskon kanssa päädyttiin taas varaamaan Kreikan matka. Tämä oikeasti tuli ihan puskista, koska en ajatellut että niin onnekkaasti voisi käydä.
No mutta sitten mulle tuli morkkis. Mä kärsin syyllisestä olosta. Miksi muka mulla on olisi oikeus matkaan? (Miksi muuten ei olisi?) Miten tekopyhää valitella rahan puutetta koko ajan ja tosta noin vaan varata matka? (No tää on ihan jo toinen tarina. Mä siis vaan varasin matkan ja sydämen pohjasta toivon että töitä riittää ja palkkaa tulee ja että mä voin maksaa matkan enkä vinguttaa visaa.)
Sitten mä tunnen syyllisyyttä siitä, että MINÄ menen matkoille, vaikka kaikilla ystävilläni ei ole siihen mahdollisuutta. (Moni mun ystävistä matkustaa PALJON ja yhtään en pidä sitä epäreiluna mua kohtaan.)
Ainiin on mulla syyllinen olo siitäkin, että pojille puhun että rahaa pitää säästää ja säästää ja sit varaan matkan ITSELLENI.
Tämän syyllisyyden vuoksi kävin lasteni kanssa tilaamassa heille passit, käytin yhden parturissa ja vein heidät kahville. Kaikki samana päivänä, että varmasti meni rahaa sikana, niin että huomaan.
Kahvilasta tuli mieleen. Yksi ystäväni matkustaa ihan älyttömän paljon ja just sanoi että koska hän ei käy kahviloissa ja ravintoloissa, niin on mahdollista käyttää rahaa matkoihin. Mua nauratti hieman, koska saa kyllä istua ravintolassa kolmesti päivässä, että pääsis lähellekään matkarahoja. Toisin sanoen, hyväosaiset ei aina oikeasti tajua omaa hyväosaisuuttaan.
En minäkään aina muista, että mun asiat on aika hyvin ja että pystyn mahdollistamaan asioita itselleni ja pojille.
Eli esim vingun ja kitisen siitä, että kuopus haluaa kevarikortin ja että se on aika hiton kallis, mutta mulla kuitenkin (ehkä) on mahdollista mahdollistaa sekin.
Pitäisi muistaa.
Mutta joo, tässä nauranut että onneksi olen syksystä asti opetellut säästämistä, niin nythän se jo sujuu. Että osaan (ehkä) tinkiä tekemisistäni että saisin rahaa säästettyä siihen matkaan. Mä olen kuulkaas monta kertaa ollut jo nettikaupassa klikkaamassa jotain, mutta perääntynyt ennen kassaa.
Säästämisestä tuli mieleen budjetointi. Just joku viisas sanoi että budjetointi on helppoa, mutta jos ei tee pohjatyötä ja selvitä menojaan, niin budjetti kyllä aina kusee. Olin että AHAA, siitäkö se johtuukin. Mä nimittäin olen ikuisuuden jo hokenut sitä että mulla saisi mennä ruokaan ja bensaan n 200 e viikossa. About ikinä en siinä onnistu. Viikkotasolla joskus, mutta keskiarvolla en. Eli olisiko vika siinä, että mä vaan sitkeästi arvioin menoni alakanttiin ja sitten petyn. Et jos mä suosilla laskisin vaatimuksiani, saattaisin onnistua. JA tässä törmään taas hyväosaisuuteen. Mulla on ilmeisesti mahdollista ylittää budjetti. Kaikilla ei ole. Yksikin ystäväni ruokkii perheensä kolmellahuntilla kuussa PAKON edestä, eikä vain huvin vuoksi. Hänen mielestään meidän jääkaappi on todella täysi siinä kohtaa kun itse katson että olisko täällä mitään syötävää.
Kaikki on suhteellista.
5 kommenttia:
Sen kaikki tietää, että jos alkaa vertailemaan itseään muihin, niin aina tulee paha mieli. Aina joku on kauniimpi, laihempi, menestyvämpi, aikaansaavampi jne. Näköjään tulee myös paha mieli, jos alkaa vertailemaan, että voinko tehdä tai hankkia jonkun asian, kun osalla lähipiiristä ei ole siihen mahdollisuuksia.
Jos saat budjettisi pidettyä ja säästettyä itsellesi ylimääräistä, niin se on ihan sinun oma asiasi, että miten rahat käytät.
Markkinatalous toimii siitä jännästi, että oli sinulla melkein minkä verran tahansa rahaa, niin aina on asioita, joihin ei ole varaa. Tärkein oppi on osata suhteuttaa menot tuloihin ja jos on yhtään taloudellista jouston varaa, niin ymmärtää, että mihin käytettynä rahat tuovat eniten iloa tai onnea elämään.
tunnistan tuon syyllisyyden ja ongelmallisen rahasuhteen.
Mä natisen jatkuvasti rahasta ja silti mulla on varaa laittaa kaikenlaiseen sekalaiseen silppusälppyyn rahaa noin vain.
Olisin halunnut viedä nuorison johonkin jännittävälle matkalle; sen sijaan ostelen patjoja, kiipeilyvakuutuksia, astioita, mattoja...siinähän se matkakassa sitten olikin jo. Haluaisin säästää pahan päivän varalle, mutta silppusälppy.
Ja varsinkin jos sen rahan käyttää jotenkin itseensä. Se on erityisesti hankala juttu.
Rouva Kepponen, joo vertailu on pahasta. Mä olen siinä kehittynyt kyllä, etten kauhean pahalla vertaa ja kadehdi. Mä voin sanoa kadehtivani vaikka sua, mutta se ei ole sellaista kalvavaa ikävää kateutta. Tiedät eron varmaan.
Mutta tää piirre, että mä tunnen syyllisyyttä omista kivoista jutuista on vähän uuvuttava. Kaikki mun läheiset tietää että olen hieman kiinni omassa elämässäni ja varmasti suovat sen, että joskus teen jotain kivaa. Mutta miksi itselle se on vaikeaa? Ihme tyyppi.
Marika, nauratti tuo silppusälppy. Kuinka paljon saisikaan rahaa säästöön tai sijoitettua johonkin KUNNON juttuun, jos luopuisi silppusälpystä? Mut toisaalta, olishan se ankeaa olla silputon :)
Toisekseen rahaa pitäisi ehdottomasti olla myös hyvän päivän varalle, eikä vain pahan.
Matkan tilaaminen itselle on kuin pistäis rahaa pankkiin. Jokainen tarvitsee lomaa, irtiottoja, säkenöiviä maisemia ja herkkuruokaa aina välillä.
Annoin tänään blogissa kehuja luksusmuijille, laitathan kehut eteenpäin :)
Iloa viikkikseen!
Lähetä kommentti