Juttelin ystäväni kanssa vartti sitten puhelimessa. Puhuttiin puhelinriippuvuudesta ja siitä, mitä tehtiin aikana ennen älypuhelimia sun muita. Etenkin mietin poikien pikkulapsiaikaa, kun ei ollut älypuhelinta eikä edes tietokonetta himassa. Että miten hitossa mä olen päiväni saanut kulumaan. Toki lapset saa aikaa kulumaan kummasti. Mä mm luin niille aina aika paljon. Mutta millä mä viihdytin itseäni? (Lukemalla)
Ystäväni keksi sitten ihmiskokeen. Että insta pois. Katsotaan mitä tulee tilalle. Viikon testistä puhuttiin, mutta jos edes kolme päivää :) Sen jälkeen voisin opetella sen tavan, että kun katson telkkaria, mun puhelin olisi todella kaukana musta. Mä inhoan sitä, että kesken tv:n katsomisen alan yhtäkkiä selata puhelinta. Mä haluan oppia keskittymään uudestaan. Mä haluan myös löytää elämän somen ulkopuolelta. Jos someajan käyttäisi siihen että lähettäisi viestejä niille ystäville, jotka löytyvät omasta puhelinluettelosta. Ja siivoaisi vaatekaappeja. NAURUA.
Mä voin oppia uusia tapoja olla olemassa. Kovat on toiveet kolmeen päivään. Uusi minä ja uusi elämä.
1 kommentti:
Mielenkiinnolla jään odottelemaan raporttia siitä, mitä löytyy tilalle. Ite oon huomannut ettei se tapahdu ihan hetkessä, vaan käsi hakee puhelinta ihan tavan vuoksi ja sitten olo on ihan "mööh" kun siellä puhelimessa ei olekaan "yhtään mitään" - eli somea. Sit sitä tsekkaat säpot ja wapit, ja jos nekin on tyhjää täynnä niin oma olokin on sitä: tyhjä! Ollaan me kyllä syvällä tässä somehommassa. Kännykät hemmettiin! Läppärit piiloon! Oon mukana sun haasteessa :)
Lähetä kommentti