Tämä viikko on ollut blääh-viikko. Tulin viikonloppuna kipeäksi, eka kerta korona-aikana, ja olen kovin veto poissa. Mä en jaksa juuri muuta kuin maata peiton alla. Asian tekee haastavaksi talon taapero. No joo, ihan hyvin on mennyt siitä huolimatta. Nukuttu päikkärit yhdessä ja iltaunillekin lähes samaan aikaan. Tänään on eka päivä, kun olen voinut paremmin.
Harmikseni vain mun aiemmin mainitsema Sisäinen raivo heräsi tänään. Äiti viattomasti kysyi olenko jo huollattanut ilmalämpöpumpun. Mä vaihteeksi pimahdin aiheesta "Kun vittu kaikki pitää itse maksaa, niin ei en ole tilannut huoltoa." Äiti onneksi tuntee mut ja oli vaan et aijaa sä olet pahalla tuulella. Mut sorry mama.
Vähän vetää kireäksi näinä maailmanaikoina tämä semi-yksinhuoltajuus. Semi siksi, kun on pojilla isä kuitenniin.
Sekin kyllä syö, kun he oli just hotellilomalla ja viikonloppuna lähtee poikien kanssa Tallinnaan. Että NIIN SE VAAN toisilla on varaa itseensä jne. (Kyllä, mun sisäinen raivo raivoaa.)
Elämä on kyllä muutenkin ollut sellaista, että aamulla odotan päikkyaikaa ja päikkyjen jälkeen nukkuma-aikaa. Et helou elämä, missä olet. Tänään aavistus positiivisuutta on kuitenkin hiipinyt ajatuksiin, enkä ole niin angstannut.
Angstaamattomuuteen auttaa muuten ihanan ihana ohjelmalöytö Areenasta. Ensin ahmin Unelmakoti Sisilian ja sitten siirryin Unelmakotiin. Hitsi ruotsalaiset osaa!!! Mä en lähtökohtaisesti ole kiinnostunut remppa enkä rakenusohjelmista, mutta nämä Unelmakodit. Ne on ihania draamoja, joissa seurataan pitkään perheiden elämää. Ne elämät todella näytetään. Yhdelle perheelle tuli sekä ero, että naiselle syöpä. Yhdelle perheelle ero ja uudet kumppanit uusperheineen. Yhden pariskunnan nuori nainen sai syövän hänkin. Hirveästi kaikkea.
Ihanin anti on kyllä se Unelmakoti Sisiliassa. Mä rakastan sitä perhettä. Etenkin heidän (naisen) sisustustyyliä. Ilokseni heidät tapaa Unelmakodin ekan kauden 7 jaksossa, tokan kauden ekassa jaksossa päivitetään kuulumisia ja kolmoskauden ekassa jaksossa myös. Mä voisin muuttaa heille ja voisin kuvakaapata jokaisen asian ohjelmasta jos voisin. Heidän tarinansa on huikea! Siis mieletön.
Kun katsoin sitä Sisiliaa, mulle tuli hinku viedä mun kultainen olohuoneen sivupöytä yöpöydäksi makkariin. Sain myös päätettyä että haluan makkarin roosan väriseksi. Tikkurilan pirtelö ehkä. Jos kiinnostaa.
Mut hei, mä olen taas olemassa.
4 kommenttia:
Kipeänä ja puolikuntoisena kaikki on tietysti ihan blääh. Parantelet itseäsi rauhassa ja eiköhän ne ajatuksetkin sitten siitä virkisty.
tuo on aivan tuntematon ohjelmaformaatti minulle. Pitääpäs kurkistella. Kaipaisin jotain pientä piristystä tänne yskän keskelle itsekin.
Rva Kepponen, totta, kipeänä ajatukset kyllä vääristää. Tänään olen terveempi kuin minään päivänä ja ihan postiviisesti ja suopeasti suhtaudun elämään. Olen jopa jaksanut haravoida ja käydä kirpparilla tarveostoksilla. Eilen jaksoin vain maata.
KAtso ihmeessä. Ihana ohjelma tuo Drömhus
Ai että! Ahmin Sisilia-jaksot yhdeltä istumalta, kiitos vinkistä. Näen tosi paljon sinua tuon Marien tyylissä, eli ymmärrän että synnyttää tarvetta laittaa jotain uusiksi :)
Tiinuska, eikö vain ollutkin ihana. Se vetosi myös mun ystävään, jonka tyyliä ei ole yhtään Marien tyyli. Mun haavekuvissa olisin yhtä boheemin tyylikäs. ja spontaani. ja hetkessä innostuva.
Lähetä kommentti