Mihin lienee heinäkuu taas katosi. Hyvin alkanut bloggaus keskeytyi ja ärsyttävästi mulla kyllä oli ajatuksia, mutta kun en kirjoittanut niitä tärkeään muistivihkooni, niin ne unohtui. Näemmä en myöskään enää osaa kirjoittaa lyhyttä lausetta :)
Tällä viikolla olen osallistunut raivaushaasteeseen. Itselleni tyypillisesti aloitin niin riuskasti, että nyt tahti hiipui. Mutta kolme muovikassia ja kaksi pahvilaatikkoa tavaraa ja vaatetta vein jo Fidalle. Huomenna vien osan pehmoleluista ja jos vaan jaksan, niin etsin muutakin. Eilen siivosin eteisen "helevtti-irti-lipastoa ja sehän siistiytyi ja tyheni kummasti. Varastoakin sain tyhjennettyä ja karsittua. Hipheihuraa.
Vaatehuoneen laatikko nimeltä säästettävät, sai lähes kyyneliin. Siellä oli monet farkut, joihin en kyllä missään maailmassa enää tule mahtumaan. Pitäis laihtua ehkä kolme vaatekokoa. En edes sano onko se kiva juttu.
Siitä aasinsillalla päivän Prisma-reissuun. Teini bongas sieltä älyttömän määrän punaisen lapun lihoja. Soitin ystävälleni että haluiskohan hän lihaa halvalla ja sitten keräsin hänelle ison kassillisen ruokaa. Tuli muutaman kympin säästö ja onnellinen kaveri. Toki omaakin pakkasta täytin, mutta hieman hillitymmin.
(Tein 19-vuotiaalle kassler kimpaleen uunissa tänään. Mainitsemisen arvoista on se, että hän söi sen kerralla. Okei, kimpale oli pieni, mutta raakapaino 800 grammaa kuitenkin. Lisukkeeksi sai kyllä vain salaatin. Jotenkin olin kuvitellut lihan viikonlopun ruoaksi, mutta onhan perjantaikin viikonloppu.)
Olen muuten ollut viikon yllättäjä tällä viikolla. Olen tehnyt poikien kanssa juttuja. Eilen mentiin Korson vanhalle asemalle kahville yhdessä ja tänään katsottiin päivällä elokuva Peruna. Joku päivä sitten katsoin keskimmäisen kanssa Top gunin. Nämä on mainitsemisen arvoisia juttuja, koska ei kyllä usein tehdä juuri mitään yhdessä. Kuulostaa karulta, mutta oikeasti kyllä ollaan aika tiiviisti yhdessä ja jutellaan paljon. Just sain taas kuulla ihmettelyä siitä, että kukaan mun pojista ei teininäkään ole lopettanut puhumista. Oviakin on paiskonut eniten ehkä minä.
Jonain päivänä mulla oli joku itsesäälinyyhkyynelhetki. Sain taas huomata sen, että kun hetken vollottaa ja rypee, se tunne menee ohi. Jos hirveästi pinnistelee ja yrittää olla positiivinen on kovin hyödytöntä. Se tunne vain jää sisälle kalvamaan. Kyllä se tunteiden tunteminen on tehokkaampaan, kuten ystäväni on opettanut.
Pätee myös siihen kateuteen. Jos pamauttaa ääneen kadehtivansa, niin olo kevenee. Salainen kateus tuhoaa.
Että eipä tässä muuta. Hyvää viikonloppua!
3 kommenttia:
Täällä on ollut vähän samoja kuvioita. Olen siivonnut kaappeja. Keittiön kaapit siivosin kahdessa päivässä ja siitä urakasta olen todella tyytyväinen. Vaatekaapissani oli "kutistuneita" vaatteita. Harmitti ihan huolella! Nyt on kesäloman viimeinen viikonloppu ja maanantaina aloitellaan syyslukukautta. Oppilaat tulevat tiistaina.
Reipas sinä - mä karsin muutosa varmasti 1/3 omaisuudesta mutta vieläkin tuntuu että voi karsia! Iloa!
Hienosti karsittu!
Taas olisi aika meilläkin karsia, ei vaan jaksaisi. Jos nyt kuitenkin saisin pojat sortteeraamaan, että mikä menee roskiin, mikä kierrätykseen ja mitä uutta tarvitaan.
Lähetä kommentti