Vahingossa osui silmään oma vanha postaus. Jotenkin huvittavaa, että olen vieläkin samaa mieltä kaikesta sanomastani.
Mutta muistikirja!! Mä niin aloitan taas muistikirjatouhun ja merkkaan ylös ajatukseni, vaikka sitten päätyisinkin miettimään että mitä kummaa ajattelinkaan.
Minna Canth oli kauppias ja seitsemän lapsen äiti
Lehtiä lukiessa osuu silmiin joskus (usein) jotain inspiroivaa. Jotain mistä haluan kirjoittaa. Useimmiten en pääse silloin koneelle ja unohdan koko jutun. Olen alkanut kirjoittaan muistikirjaan ylös sen inspiraation tuoneen lauseen. Eilen avasin kirjan ja luin ensimmäisen: Minna Canth oli kauppias ja seitsemän lapsen äiti.
Niin? Mitä mä tästä olen ajatellut? Voisinko hieman täsmentää?
Toinen lause: onnellisuus on ikävystyttävää.
Ton lauseen mä muistan itse ajatelleeni, enkä lukenut sitä siis mistään. Tämä tuli mieleen jostain. Ajatuskulku meni jotenkin näin että toisten ihmisten (ja omankin) jokapäiväisestä onnesta lukeminen on ikävystyttävää. Paljon kiinnostavampaa on joku hieman särmikkäämpi. En tarkoita kurjuutta tai epäonnea kuitenkaan. Elämää isolla eellä, ja onni nyt ei sellaista vain ole. Luettuna siis, elettynä toki.
Tosta pääsenkin eiliseen ajatukseen: ikinä en kykenis kirjoittaan face statukseen "I love my family", "Mun lapset on parhaita", "Mulla on niiin ihana mies ja niin ihanat lapset" and so on. Kyllä, voin ajatella noin, mutta en vaan kykene mitään tuollaista kirjoittamaan. Joku siinä tökkää. Mulla on muutama tuttu, joilta toi on vakiokamaa, vähintään kerran viikossa tulee sydämiä ja perhe ja mies. Se menee mun mielestä epäuskottavan puolelle. Ketä yrität vakuuttaa?
Inhottavan kyyninen olen, anteeksi.
Mä uskon rakkauteen ja kaikkeen, mutta se julkinen vakuuttelu saa vaan epäileväksi.
Mutta I love my family anyway :D
Sit kateudesta. Kaverini kertoi taas kuinka ahisti olla kotona lasten kanssa, kun mies oli matkoilla. Kaverilla on tylsät illat ilman miestä, ei osaa nukkua ilman miestä, mikään ei ole kivaa.
Sanoin vilpittömästi kadehtivani häntä. Musta olis ihanaa riutua kun mies on poissa, mutta ei, en riudu. Okei, kauhean kiva etten, koska sen verran usein olen yksin.
Mietin riuduinko koskaan. Ehkä alussa? En tiedä. Mä niin paljon tykkään olla iltoja yksin ettei tosiaan. Eilenkin oli taas yksinäinen Teho-osasto maraton. Ihanaa.
Niin? Mitä mä tästä olen ajatellut? Voisinko hieman täsmentää?
Toinen lause: onnellisuus on ikävystyttävää.
Ton lauseen mä muistan itse ajatelleeni, enkä lukenut sitä siis mistään. Tämä tuli mieleen jostain. Ajatuskulku meni jotenkin näin että toisten ihmisten (ja omankin) jokapäiväisestä onnesta lukeminen on ikävystyttävää. Paljon kiinnostavampaa on joku hieman särmikkäämpi. En tarkoita kurjuutta tai epäonnea kuitenkaan. Elämää isolla eellä, ja onni nyt ei sellaista vain ole. Luettuna siis, elettynä toki.
Tosta pääsenkin eiliseen ajatukseen: ikinä en kykenis kirjoittaan face statukseen "I love my family", "Mun lapset on parhaita", "Mulla on niiin ihana mies ja niin ihanat lapset" and so on. Kyllä, voin ajatella noin, mutta en vaan kykene mitään tuollaista kirjoittamaan. Joku siinä tökkää. Mulla on muutama tuttu, joilta toi on vakiokamaa, vähintään kerran viikossa tulee sydämiä ja perhe ja mies. Se menee mun mielestä epäuskottavan puolelle. Ketä yrität vakuuttaa?
Inhottavan kyyninen olen, anteeksi.
Mä uskon rakkauteen ja kaikkeen, mutta se julkinen vakuuttelu saa vaan epäileväksi.
Mutta I love my family anyway :D
Sit kateudesta. Kaverini kertoi taas kuinka ahisti olla kotona lasten kanssa, kun mies oli matkoilla. Kaverilla on tylsät illat ilman miestä, ei osaa nukkua ilman miestä, mikään ei ole kivaa.
Sanoin vilpittömästi kadehtivani häntä. Musta olis ihanaa riutua kun mies on poissa, mutta ei, en riudu. Okei, kauhean kiva etten, koska sen verran usein olen yksin.
Mietin riuduinko koskaan. Ehkä alussa? En tiedä. Mä niin paljon tykkään olla iltoja yksin ettei tosiaan. Eilenkin oli taas yksinäinen Teho-osasto maraton. Ihanaa.
8 kommenttia:
Helposti pystyy! Ainakin mä. Onneks voidaan tehdä niinkuin tuntuu ja haluaa. Mä ajattelen, että musta tuntuu just tolta, en niinkään, että mä vakuuttaisin ketään vieraita. Koska samaahan mä sanon niille livenäkin, eli teen vaan niinkuin musta tuntuu.
Oli pakko käydä oikein kattoon, mitä mulla Instassa lukee... #munrakkaat #muntiimi #ylpeääiti #kakarat #apinat #purelove löyty ainakin. Ja allekirjoitan tämän ja häpeilemättä aion käyttää jatkossakin :-D
Helposti pystyy! Ainakin mä. Onneks voidaan tehdä niinkuin tuntuu ja haluaa. Mä ajattelen, että musta tuntuu just tolta, en niinkään, että mä vakuuttaisin ketään vieraita. Koska samaahan mä sanon niille livenäkin, eli teen vaan niinkuin musta tuntuu.
Oli pakko käydä oikein kattoon, mitä mulla Instassa lukee... #munrakkaat #muntiimi #ylpeääiti #kakarat #apinat #purelove löyty ainakin. Ja allekirjoitan tämän ja häpeilemättä aion käyttää jatkossakin :-D
Voi Helminainen, sä et tee sitä sillä tavalla, et yhtään ärsyttäis :D
Se on se outo ihmistyyppi joka tulee vain kertomaan että mun mies ja lapset ja sydän. Vuodesta toiseen, ilman muuta asiaa ikinä.
Mä sanallisesti puhun tykkäämisestä ja rakkaudesta harva se päivä, mutta en koko ajan huutele vaan sitä tuolla somessa. Siis pelkästään! Se on kai se pointtini!!! (ja hastägit on ihan eri juttu enivei)
Hyvä kirjoitus, uudempi suhde on erilainen kuin "vanha" parisuhde. Alkuhuumahan voi kestää jopa 2 v ja silloin sitä voisi kirjoitella vaikka mitä äitelyyttä....
Puss murmeli <3
Mahtavat muistikirjamuistiinpanot! ja muistot!
Mä en osais sydämistää miestä ja lasta ja kaikkea, vaikka välillä mieli tekis. Ja välillä (aika usein) ei ees tee mieli, semmoista se joskus on 😊
Kiva kun kirjoitat taas, oon kaivannut sua ja juttuja!
Voi kuule, nää jotka mielessä tän kirjoitan, on ollu saman kumppanin kaa tyyliin 25 vuotta. Er tartteeko joka viikko sitä mainostaa?😂
Onhan se hyvä taito sydämistää, mut josko sillai välillä ja tyylillä eikä muita ketuttavalla tavalla 😛
Niiden takia mä en osaa sydämistää oikein yhtään.
Kiitos kun oot kaivannut 😊
Mä en ole sellainen sydän-pusipusi-tyyppi, joten samalla lailla vierastan sitä sydämistämistä (mikä sana :D ).
Sellaisen olen myös todennut, että kukaan mun opiskelu- tai työkaveri ei harrasta tuota sydämistämistä :D ehkä insinöörit ei vaan kehtaa :D
Lähetä kommentti