Ilo pitkästä ilosta

 Luuleeko kaikki että mä märehdin täällä? No en kyllä. Viikko on ollut vuoden paras. Ehkä mä vain olen ihminen, jolle erot sopii :D

Mä oon hieman siirrellyt tavaroita eli valloittanut kodin itselleni. Olen nauttinut siitä, että voin jättää pöydän sotkuiseksi, koska omapa on pöytäni ja mua ei haittaa tavarakaaos. 

Olen myös tosta noin vaan käynyt tilaamassa itselleni uuden sängyn. Meinasin ostaan 120 senttisen, mutta päädyin 140 senttiseen. Periaatteesta en ostanut täysleveetä, koska olen sinkku, vapaaherratar ja mitä muita sanoja nyt onkaan kuvaamaan itsellistä naista. No itsellinen!

Sänkyostos oli älyttömän voimaannuttava kokemus. Testasin sänkyjä ja ilmoitin myyjälle, että otan tämän. Myyjäpoika kysyi miten haluan maksaa. Heilautin kättä ylös alas, kuvitteellinen kortti kädessäni, ja sanoin että "näin vaan tsiuh tsiuh". Ja tämä on se asia mistä olen ylpein. Mä ostin sängyn tsiuh tsiuh, enkä siis visalla tai muulla osamaksulla. Mä todellakin aion karsia elämästäni osamaksut minimiin. Mä olen aina huijannut itseäni osamaksuilla alkaen nuoruuden Ellos-tilistä. Mikään ostos ei tuntunut pahalta, kun osti luotolla. Kun sehän maksaa vaan pari kymppiä kuussa. Kyllähän me kaikki tiedämme ettei se ole totta. Tai siis mä luulin niin, nyt vasta tajuan kuinka olen itseäni huijannut.

Vastedes ostan asiat tsiuh tsiuh, kun mulla on rahaa. Jos ei ole, niin sitten säästän.

Voimaantunut fiilis tuli myös siitä, että varasin itselleni ja kuopukselle kylpyläreissun hiihtolomalle. Esikoinen tyttöystävineen lähtee mukaan, koska JEE, ne vaan lähtee. Mun bestis asuu kaukana, ja päätimme lähteä häntä tapaamaan ja keksittiin sit tää kylpylä. Nyt voi yhdistää monta hyvää juttua. Ystävän, perheen ja reissun. 

Keskimmäisen jätän kotiin koiravahdiksi, mutta hän ei pahastunur. Jätän rahaa, että voi käydä ulkona syömässä ja poikahan nauttii kun saa talon itselleen. Että win-win. 

En osaa sanoa miksi olen niin euforisen onnellinen nyt. En millään muotoa kärsinyt entisessä elämässäni ja todellakaan mies ei tehnyt mitään sellaista, että mun kuuluis nyt olla onnessani yksin. Ehkä me tehtiin eroa niin kauan, että mä käsittelin sen jo, ja nyt vaan tykkään olla yksin. Ei tartte ketään huomioida!!! Olen paljon jutellut ystävien kanssa ja tajunnut, että mä huomioin ja palvelen ja äiteilen liikaan ja tapan oman fiilikseni sillä.

Nytkin kun jutellaan miehen kanssa puhelimessa niin kyselen onko se syönyt tarpeeksi ja hössön hössön. Idiootti minä. 

Tällä viikolla olen pojaton ja työlapsikin suuren aikaa poissa. Aion viettää kaurapuuroviikon, koska nää mun voimaantumisostokset tyhjäs tilin. (No aion syödä kyllä kanasalaattia Atrian vuolukanasta ja tietysti munakkaita. Ostin myös vitosella omppu/appelsiiniämpärin, että syödään sitten vitskuja)

Huomisiltana kun olen täällä ihan ypönä, niin nähdään jatkuuko euforia. (jatkuu)