tiistai 18. helmikuuta 2020

Universumi, vetovoiman salaisuus ja sen sellaista

Voi miksen muista ikinä kirjoittaa ihaniin muistivihkoini kaikkia ajatuksia, joista haluan kirjoittaa? Olen viimeisen viikon ollut oikea ajatuskuningatar, mutta nyt on vain mielessä tämä yksi.
Te kaikki tiedätte universumilta pyytämisen ja aarrekartat ja kaiken muun "hömpän". Että sitä saa mitä tilaa.
Mulla on loistava esimerkki tästä aiheesta. Ja jos joku nyt opetti paljon, kuinka universumille puhutaan tai ei puhuta niin tämä. (Pikaisesti vain sanon, että universumille puhutaan kuten pikkulapselle. Pikkulapselle ei pidä sanoa, että "ei saa juosta, vaan esim kävele". Universumi ei tunne sanaa EI vaan kuulee ne muut sanat ympäriltä. )

Viime viikon maanantaina istuskelin bonustyttäreni kanssa ja puhuin että seuraavassa kuussa tienaan ihana sikana. "Toivottavasti autot EI hajoa, niin saisin pitääkin sen palkkani.". Koputettiin puuta,  (viime aikoina joka kuukausi jommassa kummassa autossa pikkuvika tai kumi puhki)

Seuraavana aamuna käänsin uuden sivun Eniten vituttaa kaikki-repäisykalenterista. Päivän tekstin alle esikoinen oli kirjoittanut : Se fiilis kun EI pääse inssistä läpi. (Mua nauratti)

Mentiin sitten aamusta esikoisen inssiin, minä takapenkille. Oltiin ajettu vartti, oltiin motarilla, kun yhtäkkiä auto hajosi. Kesken matkan. Auto ei vaan enää vetänyt. Lopputulos oli se, esikoinen ajoi  tien sivussa hätävilkut päällä, ykkösvaihteella, jarrut savuten. Ajokortti jäi saamatta, koska auto!
Inssimaksu 95 e kankkulan kaivoon.
Seuraavalle päivälle auto lainattiin autokoulusta ja sen kanssa sitten inssiin. Kortti tuli, 195 euroa lähti. (Kova vuokra tuolla autolla tunniksi!)

Viikon olen ollut sressaantunut ja ahdistunut. Luottokorjaajani oli ihan kuutamolla, että mikä autoon tuli. Lupasi kysyä neuvoa tutultaan, joka erikoistunut Toyotaan. Vihjaili, että saattaa olla tarve mennä merkkikorjaamolle, mutta hän nyt tsekkaa.
Sunnuntaina ajelin toisella autolla pikkumuksut kyydissä ja veisasin kovaan ääneen "Huomenna tai tiistaina saan autoni ehjänä takaisin, koska X on niin hyvä korjaaja. Hintakin on kohtuullisen pieni ja laalaaa".
Eilen sain viestin ihanalta korjaajaystävältä. Auto ehjä ja hinta maltillinen 110euroa.

Niin että miettikää nyt tarkoin, miten sille universumille höpäjätte.

(eilen olikin sitten eka päivä, kun olen ollut hyväntuulinen enkä rahastressiin kuolemassa)

Muihin iloisiin asioihin. Ruokavaliomuutos sujuu! Mä olen tiputtanut kuudessa viikossa kuusi kiloa. Bonustytär viidessä viikossa viisi. Mikä sinänsä jännä, koska hällä "ylikiloja" on vain noin viisi.
Me ollaan tosi iloisia tästä yhteisproggiksesta ja siitä, että päästiin sokerikoukusta. En mä täysin ilman suklaata ole ollut parina päivänä, mutta sehän on vain elämää.

jk. Luen juuri kirjaa Rikkaaksi, hoikaksi naimisiin. Kirjassa kirjailija testaa self help-kirjoja kuukauden kerraallaan. Kirjassa käsitellään myös Rhonda Byrnen Salaisuus kirjaa, josta ekan kerran luin tuosta universumille höpöttämisestä ja Ei sanan välttelystä.
 On muuten kiinnostava kirja, Tekisi mieli, itse testava vastaavaa. Palaan aiheeseen,



4 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

Uhh.
Mä näin muutama viikko sitten kaupungilla meidän ihanan luottokodinkonekorjaaja Panun. Ajattelin heti, että Hiihtoloma alkoi kätevästi sillä että soitin Panulle.
Jee.
Sitten menin vielä sanomaan sille, että EI tätä konetta pysy korjaamaan. Tuo uusi.
Panu halusi korjata.
EI onnistunut.
Pitää odottaa uutta.
Universumi vois välillä kuunnella vähän vähemmän :)

MÄ kommentoin tota kirjaa vasta kun oot lukenut sen.

marikan polut kirjoitti...

niin siis ajattelin heti Panun nähdessäni, että toivottavasti ei hajoa kohta mikään kone.

Taru kirjoitti...

6 KG - huikeeta. Hyvä sä !!!

Rva Kepponen kirjoitti...

Onnea tuosta -6kg. Hienoa!
Mun pitää kanssa alkaa juttelemaan universumille, että tulevaan hellekesään mennessä pitää mahtua vanhoihin shortseihin. Toisaalta pitää olla tosi varovainen toiveissaan. Vuosia julistin, että olisi maailman onnellisin nainen, jos voisin asua Kallvikin kannaksella merenrantatalossa. 6 vuotta sitten vesivahingon jälkeisessä remontissa asuimme evakon lopuksi juurikin siellä. Siinä talossa oli patterivika ja hyvin kylmä. Meillä ei ollut juuri mitään tavaroitakaan ja lopulta jouduimme omassa kodissa purkamaan huoneiden "pölysinetöintejä" jotta saimme lisää fleeceä ja villasukkaa. Sain just sitä mitä olin toivonut, enkä ollut yhtään onnellinen ;)