Historiallinen tyylipostaus

Mä saatan nyt astua Tyylilyyli- Tarun varpaille tyylipostauksellani, mutta se riski on otettava.
 Kerrankin luin lehdestä muoti/tyylijutun, jonka voin kopioida itselleni. Uusimmassa ja samalla vimeisessä Ellessä oli hyvät vinkit tälle vuodelle. Niistä ällistyttävän moni löytyy omasta kaapista ja on toteutettavissa.
Ensiksikin statement-värinen liehumekko. No sitä ei vielä ole, mutta äkkiäkös sellaisen hankkii ja nimenomaan pinkkinä. En jää näkymättömäksi.

Ja kyllä, minimekkoja nimenomaan käytän farkkujen kanssa tunikana. Vähän kun vielä laihdun, niin saan lempivaatteeni käyttöön. Hääpuvuksi kutsumani valkoinen pitsimekko. Vaate jossa muuten menin ekatreffeille nyksäni kanssa.

Mulla on mutsilta saatu TODELLA paksu kaulaketju, jossa on timangejakin. Olen joskus yrittänyt käyttää sitä nimenomaan farkkujen ja teepparin kanssa, mutta se on tuntunut överiltä. Nyt täytyy rohkaistua olemaan varsinainen statement-koru tyylilyyli.

Ja montas tuollaista perustoppia mulla on kaapissa? !0? 15? Just olin miettinyt, että siivoan kaapin ja luovin topeista, mutta enpäs luovukaan.
Se, että haluanko tunkea topin housujen sisäään ja esitellä vatsaani, on sit toinen juttu. Mut ainiin, minähän laihdun.

Eli tadaa, tässä olin P:n vinkkinurkkaus kaikille aikuisille naisille. (Tai siis Ellen oikeasti)

Mun on pakko skarpata vaatejutuissa. Mä oon koko ajan tyhmissä turvavaatteissa enkä missään kiinnostavassa.
Ja ei tartte mennä edes kauppaan etsimään uutta, senkun pemistää vaatehuoneen käyttämättömät vaatteet.

Niin sekin vielä. Idolini Laura Friman on tämän vuoden vaatteiden ostolakossa ja kirjoittaa siitä kirjankin. (Vähän epää. Se instassa mainitsi aloittavansa ostoslakon ja heti joku kustantamo otti yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan kirjan. Voisko joku kustantamo mua pyytää kirjoittamaan jostain?  Mutta mistä...)

Jk. Muistatteko kun joku viikko sitten intoilin siitä, että aloitin taas suunnittelemaan viikon ruoat ja ostamaan ne kerralla. Olin ihan liekeissä.
Lauantaina juttelin ystäväni kanssa joka kysyi aiheesta. Nauroin katketakseni, koska ihan oikeasti olin unohtanut koko jutun ja suunnitelman. Mä siis noudatin sitä viikon ja UNOHDIN koko jutun. Kuinka näin voi käydä?

Voisin taas herätellä itseäni panostamaan tähän.

Jk2. Taru, vaikka mä astuinkin sun varpaille, niin olet kyllä vielä influensseri ruokajutuissa. Mutsi luki sun blogista Anna-lehden  kalakeitosta ja teki sitä. Minäkin pääsin maistamaan, Herkkua oli!