Aika mones taloudellisinnostus

Hyvää Uutta vuotta minä ja te!

Koska marina ja kurjuus oli nimensä mukaisesti kurjaa, päätin innostua jostain. Pakon edessä innostuin taloudellisuudesta ja ruoasta. Ihan liekeissä ollut tämän kanssa jo monta päivää. Tai ainakin kaksi.
Alkunsa ruokainnostus sai siitä, kun ystävän kanssa siivottiin mun pelottavat keittiönkaapit. Kaapit oli mullin mallin ja pursus kamaa.
Kävin kaikki läpi ja päätin alkaa tyhjentää kaappeja syömällä. Syödään kaapit tyhjiksi ja ostetaan mahdollisimman vähän kaupasta mitään.

Kaapin aineksista on tehty jo lasagnea ja tonnikalapastaa. Leivottu sämpylöitä. Koska joululta jäi porkkanalaatikkoa, niin tehtiin porkkanarieskoja, jotka oli niin hyviä, että tehtiin lisää samantien. Nyt murehdin, ettei kaupassa ole enää porkkanalaatikkoa, koska rieskat oli ylihyviä.

Uutena vuotena syötiin tapaksia miehen kanssa. Keskiviikkona kun miehen tytät tuli, tehtiin tapaksien lopuista kaksi pellillistä pitsaa. Koskaan ei ole niin hyvää pitsaa syöty.
 Torstaina tehtiin taas uunimunakasta, meidän kolmen suosikkia, koska jääkaapissa oli pekonin, juuston ja fetan jämiä. Lisäksi tomaattia ja sipulia.
 Jämäruokia, niin hyviä!

Tänään tehdään pähkinäkuorrutteista lohta. Se on huippuhyvää ja hei, lohihan oli sitä 2e kilo lohta. Talous!

Eilen tehtiin intialaista ruokaa. Intiaosuus tuli Lidlin purkista. Hyvää! Oheen paistoin vihreitä papuja ja valkosipulia. NAM!. Papuja oli pari vajaata pussia pakkasen kätköissä, jota vihdoin pemistin rukkaset kädessä. Pakkasessa on paljon sitä sun tätä ja sitä nyt sitten tyhjään huolella.

Ystävä teki eilen butter chickeniä ja sain ajatuksen tehdä sitä ensi viikolla pojille. JA miksi. No siksi kun kaapeista löytyi sekä paseerattua tomaattia että chili, jotka ruokaan tarvitaan. Kaapit tyhjenee ja taloudellisuus samassa paketissa.

Kuten huomaatte, olen todellakin liekeissä.

SE, että tähän pakottaa rahan totaalivähyys, ehkä vaan innostaa ja motivoi lisää. Ensi viikolla on poikaviikko ja se tuo haasteensa välipalojen muodossa. Nyt en hanki kaappiin hamppareita tai lättypitsoja. Mitä siis?

Viikon muu kiva, on bonustyttären ajatus, että jos hän menee naimisiin joskus, niin haluaa mut kaasoksi. "Sovit hyvin mun kavereiden joukkoon". Perään  niin hysteeristä kikatusta, että jouduin jo kysymään onko tää vittuilua. Ei ollut. Vilpittömästi ajatteli, että sovin tehtävään ja joukkoon. Nauratti vaan se, että numeerisesti olen 30 v vanhempi kuin ystävät.
Henkinen ikä ratkaisee taas.

Mutta hei, I'm back!