Mulla on suuri kunnia seurata vieressä deittailua. Olen oppinut ensin inhoamaan tyttöjen isejä ja sittemmin isejä, jotka näkevät lapsiaan joka toinen viikonloppu.
Siis oikeasti. Ne on hermoille käyviä. "Aina kun lapsi on mulla, en voi puhua, viestiä, hengittää ollenkaan, kun mä vaan elän mun lapselle. Me koko ajan nautitaan toistemme seurasta ja puuhaillaan ja seikkaillaan ja jutellaan ja ollaan kylkikyljessä, ettei mulla nyt vaan ole aikaa muulle."
Aika lailla suoria lainauksia monesta eri miehestä.
Vielä pahempia on kyllä tyttöjen viikko viikko isät. Ne on koko ajan tuollaisia.
Millä todennäköisyydellä noi miehet pariutuu?
Oikeasti mua ärsyttää tuo siksi, etten osaa olla tollanen. Mä vaan en koko aikaa nauti ja puuhaa ja omistaudu. Lapset kyllä vie mun ajan ja huomion aika tehokkaasti ilman sitäkin.
Mun ja lauman kanssa voi olla aika vaikeaa elää, kun miettii.
Mies totesi mun olleen tällä viikolla etäinen. Mä sanoin hänen olleen sellainen itse. "Milloin mä voisin sulle jutella kun koko ajan joku pojista puhuu sulle tai hoitotyttö säätää jotain. Mut on kasvatettu olemaan keskeyttämättä muita, joten täällä ei voi puhua."
No. Sitten ollaan etäisiä 😂
Lauantai-iltana meillä oli taas ruoka ja peli-ilta kaverin ja lastensa kanssa.
Päivällä mun keskimmäinen meni kamun tytön kotiin leipomaan jälkkärit. Isoimmat teki meille täällä pitsat.
Syötiin ja meluttiin. Puoli yhteen yöllä pelattiin pictionarya ja pokeria.
Vähän ärsytti kyl tää kehokuuri 😀 Söin pelkkää kanaa.
Onneksi kaveri on Cambridge-dietillä, joten söi askeettisesti myös.
Mies vähän kyseenalaisti meidän kuurit. Hänen puolesta saisin painaa vaik 100kiloa. Hetken mietin, josko söisinkin vain suklaata tulevat vuodet.
Ei. Torstaina täytän 47v enkä vielä ole valmis luovuttamaan.
2 kommenttia:
Hmm... Mä kun oon deittaillut noin miljoonaa isätyyppiä niin mä luulen että toi saattaa johtua siitä että tuntevat jollain tavalla syyllisyyttä siitä että ovat etiä. Kieltämättä on tullut välillä noiden kanssa fiilis että "anteeks kun nyt häiritsen teidän laatuaikaanne". Varsinkin jos on suht tuore ero niin miehet tuppaavat jostain syystä vääntämään itsensä vaikka minkälaiselle mutkalle niiden exien ja lasten takia ja unohtavan sen oman hyvinvoinnin kokonaan.
Sit on niitä lähi-isätyyppejä jotka omistautuu myös totaalisesti jälkikasvulleen, eräskin kertoi miten teinipoikansa ei käy lainkaan äidillään koska ei halua. Oma henk. koht. mielipide on tuosta se, että huhhuh ja voi helvetti sentään. Ei se teinipenska aina tiedä mikä sille itselle on hyväksi ja joskus on vain pakko tehdä kompromisseja ja tehdä myös semmoisiakin asioita jotka ei oo niin kivoja (esim. mennä sinne äidille vaikka vituttaisikin).
Oho, jopas tuli avautuminen :D
Miksi ne isät niin syyllistyy. Joko ne on tollasia tai sitten paskoja. Voisko olla normaaleja?
Olen samaa mieltä et pitää kannustaa tapaamaan sitä ei haluttua vanhempaa. Ellei oo täysp...
Lähetä kommentti