keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kon-Mari ja feng shui

Eilen oivalsin jotain suurta.
Olen ollut hyvin vastahakoinen puhumaan äidilleni tästä isosta aasta. Englanniksi isosta deestä.

Yhtäkkiä tajusin mistä se johtuu.
Äidille puhuessa muutun lapseksi. Ystävien kanssa jutellessa olen vain minä, joka suhtautuu asiaan aika coolisti. Äidille kertoessa mukaan astuu pikkulapsi, jota itkettää tai sitten lapsi, joka  pelkää huolestuttavansa vanhempansa.
No joka tapauksessa eilen sitten puhuin. Kävin äidillä ex tempore kahvilla ja kun äiti kysyi, niin pakkohan se oli vastata.
Siihen asti meni hyvin, kunnes mieheltä tuli meili aiheena ositus jne.
Sitten kynelehdin.

Kotimatkalla soitin miehelle ja kyynelehdin lisää.
Puhuttiin nätisti.
Ollaan murhettuneita, mutta uskotaan ratkaisun olevan oikea.

Oli niistä kyynelistä iloakin. Äiti lupasi ostaa mulle pinkin Moccamasterin. Oma koti! Omat pinkit ihan mitkä tahansa!!!

Tiettekö mitä? Mä muutan kuun vaihteessa. Vaikka kuinka yritän, niin en millään osaa kuvitella olevani täällä viimeisiä viikkoja.
Pitäis käydä kamoja läpi ja miettiä mitä ottaa mukaan.

NAUTIN kun tajuan tästä tulevan paras Kon-mari projekti ikinä. Mä otan mukaani vain mitä haluan ja mitä tarvitsen. EN yhtään mitään muuta.
Tuleva kotini on niin konmarinen ja fengshuinen.
MITÄÄN en aio ostaa, mistä en tykkää.

Mun koti tulee olemaan zeniyden huipentuma!

Opettelen polttamaan kynttilöitä!

Joka puolella on lämpöisiä vilttejä, joihin vieraat saa kääriytyä tuijottamaan kynttilöitä (ja viinipulloja)
Vilttejä pitää olla, koska lasken lämmityksen hyytävän alas. :D

Miten voi yhtä aikaa olla vähän murhettunut, mutta innoissaan ?








4 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Murunen <3

marikan polut kirjoitti...

<3

mua naurattaa "opettelen polttamaan kynttilöitä" - niin mäkin. en osaa.

Tuula kirjoitti...

Mä haaveilin pinkistä mokkamasterista silloin, kun erosin - mut en raaskinut ostaa, vaan ostin kirpparilta viiden euron ikivanhan keittimen :D
Halaus murheisiin ja peukut innostukselle ♥

P kirjoitti...

Marja, kiitti

MArika, hyvä etten ole yksin ton osaamattomuuden kanssa. KAIKKI muut sytyttää kynttilöitä ja tuijottaa niitä haaveellisesti. Mä en jaksa sytyttää ja jos sytytän niin sit meen eri huoneeseen ja unohdan ne kokonaan. Hukkaan meni.

Tuula.Ilmankos palasitte yhteen takas. Ku ei ollu oman elämän symbolia. Pinkkiä keitintä :)