tiistai 25. marraskuuta 2014

Supervoimat hakusessa

Minäkin haluan supervoimat, kun Marikallakin on. Mulla ei ole yhtäkäään voimaa jäljellä, jos koskaan oli ollenkaan. Yhtäkään.

Eilinen oli raskas ja tämä päivä  on ja varmaan kaikki muutkin.
 Aamulla vein lapsia kouluun kahdeksaksi, yhdeksäksi ja kymmeneksi. Nyt klo 12 haen ekan ja muut saakin kävellä. Tarvitseeko muuta lisätä?
Kuskausten välissä ja jälkeen olen kiistellyt kaksiveen kanssa. Koko ajan ja kaikesta. KOKO AJAN. Se, että nyt kirjoitan johtuu siitä, että kaksivee syö mun vieressä.

Illaksi ostin kaksi punaista maitoa, jotta voin tehdä suuren kattilallisen riisipuuroa. Ostoksen jälkeen esikoinen kysyi saako hän tehdä illalla ruokaa.  Jouduin kieltäytymään tarjouksesta. (Hullu) Kysyi saako tänäänkin paistaa lettuja (kuten eilen). SAA!
Tämä on elämäni hyvä asia.

Muuuten olenkin siis poikki. Kävikö selväksi?

Poikkinaisuuuttani kuvastaa parhaiten päälläni olevan paita. Marimekon vaaleanpunainen tasaraita, jonka perin 120 kiloiselta naiselta ja johon hukun. En välitä tippaakaan et näytän ääliöltä yöpaitaan pukeutuneelta ihmiselta. Kohta varmaan laitan jalkaani trikoot, reikäiset ja julistan maailmalle poikkinaisuutttani.

Eilen ystäväni oli pyytänyt äitiään heille pariksi päiväksi asumaan/ apuun. Hankaluuksia viisiveen kanssa.
Isoäiti oli sanonut jotta Itsepä hankit koiria ja hevosen ja omasta aloitteestasi olet avioeroa läpikäymässä, että hoidapa ongelmasi itse.
 Viittaanko näihin viimeaikaisiin draamoihin? Tällasta se on kun apua pyytää.

2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Jokaista väsyttää aina välillä! Toivottavasti meistä kuitenkaan monella avuntarpeeseen ei suhtauduta yhtä huonosti kuin ystävälläsi. Luulisi edes oman äidin ymmärtävän, vaikka välillä kyllä tuntuu että ne eivät todellakaan ymmärrä. Jostain kumman syystä, jos on itse kärsinyt niin pitää seuraavankin polven kärsiä. On se niin väärin!

Runningsup kirjoitti...

Sielun silmin näen asusi. Kuulostaa mukavalta. Ei aina tarvitse olla vimosen päälle, huulipunissa ja kynsilakoissa. Saa relata, olla väsynyt ja jopa rypeä olossaan. Kunhan tosiaan tarpeen tullen kun oikeasti apua tarvitsee sitä osaa pyytää ja vielä saisikin. Sun ystävän äiti kuulostaa sadistilta. Mutta kaikiltahan myötätuntoa ei irtoa. Tsemii sinne!!! Musta tuntuu, että olen itse väsyneempi kuin poikanen, joka tänään sairastaa. Tuli siis välipäivä taas kerran tarpeeseen.