sunnuntai 25. elokuuta 2013

Pisto sydämessä

Kaveri linkitti tänään Facessa, jotain juttua aiheesta "lapset kidutetaan loppuun harrastuksilla". No jotain sellaista kuitenkin. Kaveri mietti pitäiskö sen tuntea syyllisyyttä siitä, et sen lapset harrastaa paljon. No ei, sehän on ihan yksilöllistä, mikä kenellekin on liikaa ja kuka mitäkin jaksaa. Tunnen lapsia, joille päiväkoti on tarpeeksi, kaikki tekeminen sen lisäksi aiheuttaa itkua ja kiukkua. Sit on lapsia, kuten meidän kuopus, jonka tämäkin päivä oli tällainen : Junnu meni aamulla uimaan, josta se meni mun kanssa Ikeaan lasten leikkipaikalle, josta se meni suoraan kaverille leikkimään, josta se tuli kotiin neljältä, jolloin se ilmoitti et sillä on tylsää, joten  mies lähti sen kanssa metsään retkelle, josta se tuli kotiin ja ilmoitti et on tylsää. Sai kaverikseen naapurinpojan, jonka jälkeen toisen naapurinpojan. Sillä on ollut siis ohjelmaa aamukympistä, eikä vauhti meinaakaan hyytyä. Ihmettelin tätä ääneen, mihin mies: "tollanenhan säkin olet".

Mulla pitäis tuntua pisto sydämessä siksi, etten vie lasta enemmän harrastamaan kuin mitä vien. Tällä hetkellä junnu painii, ei muuta. Jos se välttämättä haluais, niin veisin sen parkouriin tai mihin ikinä halukaan, mutta ehdoin tahdoin en tarjoa sitä mahdollisuutta. Mä en halua käyttää kaikkia iltoja kuskaamiseen. Piste. Laitan siis oman mukavuudenhalun lapsen edun ja huvin edelle. Auts! Näin sanottuna se on vielä pahempaa kuin onkaan. Huono huono huono äiti!
Okei, mä lähinnä odotan, et se kasvaa vaikka sen vuoden ja keksii joko itse tai kavereiden myötä, mitä haluaa harrastaa. Ajatuksia on judo, säbä ja fudis tällä hetkellä. Ajattelen, et se kyllä ehtii aloittaa, vaikka ei juuri nyt aloittaiskaan. 
Oikeasti, kolmen lapsen harrastukset....

JA sit se pisto, tää kolmas olis se innokkain joka aina jaksaa. AINA!

4 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Mä tiedän tuon kolmen lapsen harrastusrumban ja itse en todellakaan ala tyrkyttämään lisäharrastuksia, jos vaikka innostuisivat. Eri asia on jos lapsi aktiivisesti haluaisi johonkin harrastukseen. Noh, onhan mulla toi vakituputus, nimittäin noin uimakoulut.

Mä olen ehkä vielä hirveämpi äiti, kun olin salaa iloinen kun esikoinen halusi vaihtaa 2 x vko harrastuksensa uintiin, joka on vain kerran viikossa ja vielä tosi hyvään aikaan sunnuntai iltana ja päättyy kun toivottavasti laskettelukausialkaa. Jihaa!

Minusta tuntuu, että nykyisin lapsilla on todella paljon urheiluharrastuksia, joiden harjoittelumäärä on 2-4 kertaa viikossa, mikä on minusta paljon.

Elisa kirjoitti...

Meillä kahden lapsen harrastusrumba, vähintään 2 treenit viikossa lätkää ja esikoisen fudis päälle - siinä on jo ihan tarpeeksi. Mutta lapset tykkää, joten kai tämä on sen arvoista!

P kirjoitti...

Kepponen, kiitos, toi tosiaan lohdutti. En ole huono yksin. :D
Mutta kyllä se rumba varmaan ensi vuonna pyörähtää käyntiin junnun osalta, et jos tän vuoden kerään voimia.

Elisa, paljon. On! Kuskaamista! Mutta on se sen arvoista. Sen tajuaa kun on itsellä lapsi joka ei kiinnostu mistään eikä etenkään urheilusta. Sitä veisin vaikka joka päivä jos se vaan INNOSTUIS-

Sari kirjoitti...

Kukaan äiti ei ole huono vaikka lapset eivät kauheasti harrastakaan. Miksi lasten pitäisi, ellei itsekään jaksa työpäivän jälkeen? Meillä on pelattu futista ja lätkää, mutta muutaman vuoden jälkeen on aina lopetettu. Eivät pitkien päivien jälkeen jaksaneet ja meillä nautittiin myös viikonloppuaamujen rauhallisuudesta eikä aikaisista herätyksistä kylmään halliin. Nyt täysi-ikäisinä voivat itse tehdä mitä haluavat....