keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Olen onnistuja!

 Mä olen oikeasti oikea supernainen taloudellisesti ollut. Olen ällistyttävän hyvin pysynyt budjetissa tänä vuonna eli siis 11 päivää. Ihailevasti tuijotan kuukauden menoja. Ruokaan mennyt vähän, ihme sälään enempi, mutta siltikin olen alkuvuoden voittaja.

Hyviä ruokia ollaan syöty. Keskimmäinen teki lihapataa, joka oli törkeän hyvää. Minä tein UUDEN ruoan eli kananuudelisalaatin, jota söin kaksi päivää. Butter chickeniä, jauhelihakastiketta. Huomenna teen kylmäsavulohipastaa, mitä en ole tehnyt ikinä. Noloa. 

Täsmennyksenä noista ruoista sen verran, että lihapataa söin kerran, poika ehkä kolme päivää. Butter chicken on pojalle pariksi päiväksi. Jauhelihakastike hoitolapselle pariksi päiväksi. Itse syön nuudelisalaatin lisäksi munakkaita. Lohipasta on mulle ja pojalle, hoitolapsi syö jotain muuta, koska ei syö kalaa. Eli kyllä, meillä saatetaan tehdä kolmeakin ruokaa päivässä, mutta thank god, ne yleensä riittää ainakin kahdeksi päiväksi. (pakastimessa on kanaa ja jauhelihaa ja pyttipannua ja kalapuikkoja ja mitä lie muuta ja kuivakaapissa sataa eri pastaa. Vuoden terveyserikoisuus on se, että poikaa varten keittiönpöydällä on koko ajan tomaatteja, joita heppu syö ohikulkeissaan. Mua varten on veriappelsiineja)

Ihailua saan myös siitä, että palautin Adidaksen trikoot, jotka sorruin tilaamaan. Vaatteidenostolakko on siis voimissaan. 

Olohuoneeseen ostin Torista pikkupöydän, mutta sehän ei ole vaate. Ja ostettu käytettynä. Viihdyn nyt olohuoneessa, jossa ei ole kuntopyörää, vain pöytä, jonka päällä tuikkuja. Ja keittiönpöydän lehtivuori pikkupöydän alatasolla. Jostain syystä tässä keittiön pöydällä on siltikin lehtiä ja kirja ja pari vaatetta. 

Olen nyt sata kertaa laskenut tuloja ja menoja ja niiden risteytyksiä. Lopputulos on se, että perjantaina kun on palkkapäivä, siirrän taloustilille 900 euroa, jonka on riitettävä ruokaan, bensaan ja mahdolliseen muuhun. Oikeasti sitä mahdollista muuta ei saa tulla. Ei enää pikkupöytiä. Ja aikuisten oikeasti tuosta 900 eurosta osa saa jäädä myös käyttämättä. Jos olen yhtä kunnollinen ja keittiöluova kuin nyt, se saattaa onnistua. Sen pitäisi olla helppoa jopa, jos vertaa siihen yhteen täydelliseen ihmiseen, joka ruokkii kuusi henkilöä noin kolmellasadalla kuussa. 

Joko kaikki on kyllästyneet mun vouhotukseen? Tämä on mun elämän ainoa kiinnostuksen aihe :)


jk. Mulla on mennyt ruokaan 158 euroa ja jos en ennen lauantaita mene kauppaan, se jää kahden viikon saldoksi!!!

4 kommenttia:

Tarja K/Ruusu-unelmia ja villasukkia kirjoitti...

Ihailen suunnitelmallisuuttasi ja jämäkästi linjassa pysymistäsi! Postauksesi on inspiroiva ja superjärkevä!

Rva Kepponen kirjoitti...

En ole lainkaan kyllästynyt!
Pitäisi itsekin tehdä jotain jatkuvasti paisuvien ruokalaskujen pienentämiseksi.

Taru kirjoitti...

En ole kyllästynyt, ihailen sun taloudellisuutta!! Mä oon huomannut, että poikaviikoilla rahaa palaa ruokaan (ne vaan syö niin helvetisti), mutta kun oon yksin syön super säästäväisesti useimmiten kasvisruokaa.

P kirjoitti...

TArja, kiitos. Mä olen ehkä ekaa kertaa ikinä ollut jämäkkä. JA kyllä, olen jämäkkä vielä TÄNÄÄNKIN.

Kepponen, kiva jos et kyllästy, koska tämä jatkuu :D Mä olen hämmästynyt siitä kuin helpolla nää laskut on pienentyneet.

Taru, kiva jos säkään et kyllästy. Tätä on tiedossa, koska ei mulla muutakaan tapahdu mitä kertoa :D Kyllä, pojat SYÖ!