Puhutaanko rypemisestä? Väsymyksestä tai vitutuksesta ja pahasta mielestä? Minähän olen tätä tehnyt jo valitettavan pitkään, mikä ei hirveästi ilahduta itseä. Elämä on tuntunut kovin pieneltä ja sidotulta ja koska en tee mitään, tuntuu että sisäinen valo ja säihkyys katoaa. Minähän olen vuosia ollut ihan hyvällä itsetunnolla varustettu ja nähnyt itseni kivana tyyppinä. Se ajatus on ollut piilossa nyt tovin.
Tiedän mä tähän syynkin. Noloa tunnustaa tällainen, kun nyt olen kuitenkin viisikymppinen, mutta mä en millään pääse yli siitä, että yksi ystäväni poisti minut elämästään. Niinkin tehokkaasti kuin että poisti minut somestaankin. Oikeasti en tiedä miksi. Vihjauksia kyllästymisestä kyllä oli. Jotenkin tuo nyt sitten on mennyt sisimpään kovin ikävällä tavalla. Tästähän on kyllä jo aikaa, enkä jatkuavasti mieti tätä, mutta usein huomaan että sisin tunne on hylkäämisen pelko. Mä vaan pelkään että kaikki ihmiset katoaa.
Joo ei katoa. Tiedän.
Ja tiedän senkin, että monikin pitää minusta.
Mutta pelkään silti. Tästä olen puhunut jo usein, mutta mä vaan oikeasti olen "tosi" yksinäinen. Ja sitten kun näen ihmisiä, "pelkään" olevani vain ikävystyttävä.
Nämä on niin naurettavia juttuja tällä tavalla kerrottuna, että itseäkin hävettää.
Mutta juuri siksi mä kirjoitan. Mä en kestä ylipositiivisuutta tai teeskentelyä. Musta on kiva kun ihmiset jakaa epävarmuuksiaan tai pelkojaan ja murheitaan. Kyllä ne siten pienenee.
Kyllä mä täällä elvyn!
5 kommenttia:
Et kyllä todellakaan ole ikävystättävä!! Ja vaikka ei ollakaan nähty vasta, kuin yhden kerran, niin mä en ainakaan hylkää sua ❤️❤️❤️ t: Emma (puhelimelta, kun en jaksa avata konetta)
mää olen kans <3!
Ja et oo ikävystyttävä vaan aito ihminen.
Minusta on aivan luonteva reaktio, että tuollaisesta ghostaamisesta tulee paha mieli. Eikä tilannetta yhtään paranna se, että siihen ei saa mitään selitystä. Minä olen aina ajatellut, että ystävyys on vähän sellaista vaihtelevaa käyrää, jossa välillä ollaan lähempänä toisiaan ja välillä vähän kauempana, mutta yhteys säilyy kuitenkin koko ajan. Jos ystävyys on riittävän tasa-arvoinen ja tasapuolinen niin aika harvoin varmaan tulee tilanteita, joissa ghostaus olisi ihan oikeasti perusteltua. Usein se on merkki siitä, että toisella osapuolella on vaikeuksia hyväksyä tai käsitellä jotain asiaa ja hänelle on helpompi pistää välit poikki.
Yhtään et oo ikävystyttävä ja kuten sä kirjoitatkin, selviät tästä. Mutta kyllä toi ihan kakalta varmasti tuntuu. Hauskat sille tyypille, sen elämä somessa on hei jatkossa paljon tylsempää, eiks niin! Se oli vaan kateellinen sun säkenöivästä elämästä! Toinen vaihtoehto on, että se meni somepaussille, eli poistui kokonaan somesta.
Sä oot hauska ja aito. Tykkään!
T. JOnna
Ajattelen, että ystävillä tulee ajanjaksoja jolloin ollaan etäällä ja se ihan OK. Jotkus esim kasvetaan hiukan eri suuntiin tms. Jos ne ovat sydämen ystäviä, nää tyypit löytävät toistensa luokse.
Ja naulan kantaan: "Mä en kestä ylipositiivisuutta tai teeskentelyä. Musta on kiva kun ihmiset jakaa epävarmuuksiaan tai pelkojaan ja murheitaan. Kyllä ne siten pienenee."
LOMAILOA tuhannesti, nauti täysin rinnoin!
Lähetä kommentti