Elämä jatkuu

 Joku ihana anonyymi minua kävi jo huhuilemassa ja kysymässä olenko kunnossa. Täällähän minä. 

Pikainen analyysi kirjoittamattomuuden syistä

1. Jos olen todella BLÄÄH, niin en halua kirjoittaa ja valittaa. En myöskään osaa pinnisteltyä positiivisuutta. Sotii mun realismia vastaan. 

2. Laiskuus

3. Viikon tappoflunssa. 

Piti oikein lukea mitä olen viimeksi kirjoittanut. Nauratti kovin. Noi mun haasteet kosahti juuri niinkuin epäilinkin. En jaksanut karsia. 

Satasen haaste oli aivan liian epärealistinen, mutta jotain hyvää kuitenkin. Olen taas kiltisti jaksanut kirjata ylös menoja. Olen vältellyt turhia ja onnistunutkin. Menot on pysyneet säällisinä. Jos ne pysyy tällaisina, että kulutan n 200 e viikossa, niin kuukaudessa kulutus pienentyy 200-300 e. Vielä pitäisi jaksaa siis tsempata. Lopun elämääkö?

Se muuten ärsyttää, että vaikka kuinka karttelis ostamista, niin joka kuu tulee kuitenkin ylimääräistä pakollista. Esim eilen pyörän pumppuja ja valoja pyörään. En halua ostaa mitään noin ikävää, mutta pakko. 

Kuukauden miinus on se, että se kiva puhelinsuhde päättyi alkuunsa. Kyllä se välimatka ja aikataulut tuo haasteita, ihan niinkuin olin hälle tolkuttanut. Pari päivää hieman harmitti, koska tosiaan olin jo tottunut juttelemaan kivalle tyypille. Nyt en enää edes muista miltä kiva tuntuu :D

Tämä case kuitenkin todisti että voin jatkaa sohvalla istumista itsekseni. Kyllä joku mut täältä sit löytää ehkä joskus. 

Kuukauden toinen miinus on neljä kiloa. Mun paino tippui flunssassa neljä kiloa viikon aikana. Tästä on hyvä jatkaa järkevää syömistä ja suklaatonta elämää. Miettikää, en ole syönyt suklaata viikkoon. Jos jatkan samaa rataa, saatan voida shoppailla uusia vaatteita omasta kaapistani. 

Se jos joku oli pos ajatus!