Kiva tällai neljä viikkoa ennen joulua tajuta, että olen ajatellut taloustilanteeni aika iloisesti metsään. Eilen illalla hoksasin, että multa "puuttuu" kahden viikon palkka. Että kun ei ole ollut tarpeeksi töitä, niin ei ole kyllä sitä palkkaakaan.
Että se raha, jonka olin korvamerkinnyt jouluun ja lahjoihin, onkin itseasiassa se "palkka", jonka tarvitsen elämiseen. Sen lisäksi olen joulukuun palkaksi laskenut päivystysviikon, joka ei ehkä ehdikään alkaa siten, että saisin sen korvauksen joulukuun puolella. Eli taas todella iso miinus.
Vaihtoehdot ovat:
Kajota säästötiliin isosti
Tyhjentää rahastosäästötiliä
Vinguttaa Visaa
Pitää taas lyhennysvapaakuukausi asuntolainasta
Yhdistelmä näitä kaikkia
(Ystäväni lohdutti, että mulla sentään on vaihtoehtoja.)
Ahdistaa ja ketuttaa ja stressaa
Yllättyykö kukaan jos taas aloitan kohkaamisen siitä, että pakastin täytyy syödä tyhjäksi? NAURUA!
Tänään kuitenkin intouduin leipomaan sämpylöitä. Eikö tällainen marttailu saa ainakin kuvitelman että ratkaisu on omissa käsissä?
Mun taloustilillä on 200 euroa, jonka pitää riittää 7.12 asti, paitsi että kun mulla ei siis tule rahaa ennenkuin 22.12, niin kuinkas ton rahan saisi venytettyä? Olisinko niin reipas ja aikaansaava, että kirjaisin ylös kuinka pitkälle tuo riittää ja kuinka se tapahtuu? Olisinpa kuin @kolmiokuudelle, joka ruokkii suurperheen 300 eurolla.
Tämän talouskriisin lisäksi olen kuoliaaksi tylsistynyt ja lähinnä itseeni. Miten osaankin olla näin tylsä ihminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti