On ollut hyvä kesä(n alku).
Ensin sai esikoinen lakkinsa ja minä "pinssin". Esikoinen halasi ja kiitteli kannustuksesta ja tuesta ja huolenpidosta. Minä vollasin. Kerrottuani juttua kaikille, itkin lisää.
Kakkua syötiin eksän kotona pienellä porukalla, jonka jälkeen startattiin mökille.
Mökillä oltiin reilu viikko. Meitä oli siellä aika lauma. Mun vanhemmat, sisko, minä ja mun pojat ja bonustytär, siskon kaksi lasta ja veljen poika ja bonuspoika ja heidän kaverinsa. Niin ja mun työlapsi. 14 henkilöä. Voitte kuvitella ruoan kulutusta. Esim itkukanaa tehtiin reilusta kahdesta kilosta kanaa.
Loma oli ihana!
Loman jälkeen tuli huippu-uutinen, eli se, että esikoinen pääsi opiskelemaan juuri sinne, minne toivoikin. Hänestä tulee lentokoneasentaja. Koko ikänsä on ollut lentokonehullu ja nyt sit lukion jälkeen päätti siirtyä ammattikouluun. ( Sitä vaan tässä leijun, että yo-linjalle otettiin kuusi tyyppiä ja mun poika oli yksi niistä)
Olen ylpeä keskimmäisestäkin, joka kunnialla selvisi ekasta lukiovuodesta. Eikä edes rimaa hipoen paitsi omasta mielestään. Ylpeä siitäkin, että asui juhannuksen mun tutulla koiravahtina. Koira ja talo palautettiin moitteettomassa kunnossa ja sai toiveen tulla toistekin. Hieno 17-vuotias. Kauhen luotettava.
Kuopus yllätti todistuksellaan. Tyyppi käy koulua vasemmalla kädellä, mutta niin vaan oli alakoulun päättötodistuksen keskiarvo tasan 9. En ymmärrä moista.
Kuopus ilahduttaa (ja välillä uuvuttaa) samalla kultaisennoutajan pennun innolla ja energialla, joka on sisäsyntyistä. Hauskaa että heppu on 13-vuotiaana ihan samis kuin 6-vuotiaana. Iloinen ja puhelias, kiroilee kyllä enemmän.
Mun piti kirjoittaa tänään itseasiassa vaatekaappijuttua, mutta lipsahti muuhun. HUOMENNA mä kirjoitan vaatekaapista.
(Mä muuten viime yön nukuin vaatehuoneessa ekan kerran. Olipa ihana kokemus. Siellä oli pimeää ja viileää. Hyvä uni tuli!)
3 kommenttia:
onnittelut äidille ja pojalle: hieno suoritus nuorelta mieheltä, ja hyvin tsempattu äiti!
Niin ne löytävät oman polkunsa.
odotan vaatekaappijuttua.
niin tarttisin vaatekaappipuuskahduksen...
Onnea hurjasti molemmille!
T: nykyisin alati kiukkuinen Helmi
Mahtavia juttuja, ylioppilaaksi pääseminen ja vielä mahtavampaa, että tie seuraavaan opiskelupaikkaan aukesi saman tien.
Minä odotan kuin kuuta nousevaa, että järki nousisi meidän esikoisen päähän ja koulu alkaisi kiinnostaa. Hieman näyttää välillä kouluvastarintaisuus jo rakoilevan, mutta luontainen laiskuus pitää kauhun tasapainoa yllä :D
Lähetä kommentti